perjantai 25. tammikuuta 2013

Läheiset piristää-päivä


Tein tän perinteisen jutun heti eron jälkeen, jota naiset tekee eli käy kampaajalla totta kai. Tukkaa leikattiin ja raidoitettiin sekä kulmat värjättiin. Teki tosi hyvää tuon tason hemmottelu. Ei se jäänyt kuitenkaan sikseen. Läksin Helsingin suuntaan kaverin kanssa lounastamaan ja jutskailemaan juurta jaksain elämästä. Oli ihanaa vain olla ja jutella läheisen ystävän kanssa. Tämän jälkeen päästin kaverin lukemaan pääsykokeisiin ja näin äitini seuraavaksi kaupungilla. Vähän kaupoilla pyörittiin ja kaikkea kivaa nähtiin, mutta kauppaan ne jäikin. Vietettiin kaupan päälle vielä romanttinen leffa-ilta Anna Kareninan parissa. Se olikin vähän erilaisempi, mitä oletin..mutta tykkäsin!

Tuntuu aika kurjalta, kun poikaystävä ei suostu ottamaan muhun minkään tason yhteyttä ja ihan osakseen sen vuoksi, että hän on niin rikki. Olisi vain helpottavaa vaan puhua yhdessä käytännön asioista ja suhteestamme ylipäätänsä. Ehkä me naiset ollaan jossain asioissa vaan vähän erilaisimpia tai kaipa tämäkin on ihan yksilökohtaista. Samalta myös suututtaa se, että joutuu olemaan tämä paha jättäjä, joka ei muka ansaitsisi sympatiaa. Ihan kuin jättäjää ei sattuisi. Satun olemaan vaan tässä tilanteessa se, kuka joutui tekemään raskaan päätöksen. Kaikkeen tarvitaan muutenkin aina kaksi. Kukaan ei ole täydellinen. Muutenhan tässä tilanteessa ei edes oltaisiin.

2 kommenttia:

Kiitos kommentista!