lauantai 28. huhtikuuta 2012

Syntisen herkullista


Omatekemää hampurilaista, ranskalaisia, fetasalaattia ja patonkia, mikä voisi olla ihanempaa ja epäterveellistä. Kaverini oli antanut aikoinaan mulle hyvän hampurilaispihvin ohjeen, mutta nyt päätin kikkailla ja kokeilla uutta. Viimeksi kun olin tehnyt tortilloja multa oli jäänyt puoliksi käyttämättä santa marian taco texmex-pussi, jonka heitin jauhelihan sekaan. Tuli niin herkullista, voi että! Tämä herkkuateria kruunasi kyllä työpäivän jälkeisen päivän.

Hampurilaissämpylä on ihan ostettu kaupasta, jonka heitin vielä leivänpaahtimeen, siitä saa kivan rapean pinnan. Välissä on pihvin lisäksi tomaattia, salaattia, cheddar-juustoa, ketsuppia ja hampurilaiskastiketta.

Jennin herkku-hampurilaispihvi:
n. 6 pihviä

-400 g jauhelihaa
-puolipussillista santa marian taco texmex originalia
-hitunen suolaa, grillimaustetta ja oreganoa (tai pizzamaustetta)
-2 pientä sipulia tai 1 iso
-kanamuna

Aineet kulhossa sekaisin. Tee taikinasta pihvin mallisia ja paista pannulla. Älä paista liian kuumalla pannulla, sillä muuten pihvin pinta palaa, eikä sisältä paistu. Kasaa lopuksi hampurilainen ja nauti!

Iholla














































Tässä kaksi tuotetta, jota tahdon ehdottomasti suositella: Puuteripaperi ja Gilletin uusi sheiveri herkkäihoisille. Puuteripaperista en ollut aikaisemmin edes kuullut ennen viime maanantain kosmetologilla käyntiä. Siinä istuessani ja odottaessani äitiäni satuin hyllyllä huomaamaan puuteripaperin ja kysyin samantien kosmetologilta, mitä kummaa tuo on. Pläjä papereita, joissa on nimenomaan puuteria on todella kätevä, sillä se pyyhkii kasvoista ylimääräisen rasvan eli kiillon naamassa, eikä tee naamaa kuivan näköiseksi. Niin mun juttu! Tuommoista "ihmepapareita" saa kosmetologeilta siinä kolmen euron hintaan.

Jennifer Lopezin mainostamia Gileten sheivereista kokeilin uutukaisinta, joka on tarkoitettu herkkäihoisille eli juuri minulle. Ensimmäinen sheiveri, joka ei raavi tai jätä haavoja! Muutaman kokeilun tuloksena olen ollut todella tyytyväinen, sillä jaloista tulee mukavan sileät ja ilman haavoja! Ihan perusruokakaupasta saa ostettua 15 euron hintaan.

perjantai 27. huhtikuuta 2012

Perjantainen videopostaus


video

Moido! Ajattelin tehdä ihka-ensimmäisen videopostaukseni, jonka kaiken huipuksi kuvasin vinottain! Postauksessa käsittelen tämän hetken fiiliksiä, vaatteita ja viimeistä psykiatrilla käyntiäni. Tulin kaveriltani puolisen tuntia sitten ja laitoin vähän kuvaa meidän herkuistamme, nam! Tehtiin muuten ehkä maailman parasta sangriaa!  Hyvät viikonloput. Meikä menee huomenna töihin!

keskiviikko 25. huhtikuuta 2012

Farkkumimmi



Nyt sain kuvattua mun farkkuyhdistelmän ja vielä laitettua tänne teille ihmeteltäväksi. Tuosta tuli vähän tommonen "rock-henkinen"-tyyli, joka muodostui pääosin Cubuksen vaatteista. Koska on ollut ihanan lämpöisiä ilmoja, niin tuommoisissa kuteissa on voinut alkaa liikkumaan, paitsi ehkä vielä kuitenkin takkia päälle, ettei kevätflunssa yllätä. Huominen ja perjantai on vapaapäivä töistä, joten toivotaan hyviä ilmoja!

Arskat-Monki
Farkkupaita-Cubus
Toppi-Cubus
Farkut-Cubus
Kengät-Skopunkten
Rannekoru-H&m

maanantai 23. huhtikuuta 2012

With my mum part one


Karkasin eilen illalla töiden jälkeen vanhenpieni luokse maaseudun rauhaan ja pian pitäisi tästä lähteä takaisin kaupungin vilskeeseen, sillä huomenna on aikainen herätys töihin. Aamulla kun heräsin, puin vaattet päälle ja ryntäsin tunnin mittaiselle lenkille nautiskelemaan luonnon rauhasta. Oli ihanaa kävellä kaikessa rauhassa ja kuunnella vain ainoastaan lintujen laulua. Poimin tien varresta mukaani löytämäni leskenlehdet ja kevään ensimmäiset sinivuokot, jotka annoin tietenkin äidilleni. Olin ihan hikinen, kun saavuin kotiin, sillä ulkona oli todella lämmintä. Suihkun kautta menin oikealle herkku-aamupalalle, joka ei kuulu lainkaan rutiineihini. Namskis hyvää oli ja siinä meni lenkkeilyn hyöty! Se oli joka tapauksessa sen arvoista. Äidillekin maistui  donitsin puolikas kahvin kanssa.

Menimme joskus aamupäivän jälkeen Karkkilaan, koska äidilläni oli kosmetologi. Kirjoittelin siellä ja automatkalla teologian muistiinpanoja ja jutskailin siinä sivussa Idolsseista ja The voice of Finlandista. Kävimme tämän jälkeen kirppiksellä, tapasimme yhden sukulaisen ja kävimme kukkakaupassa hakemassa haudalle orvokkeja. Tässä blogia kirjoittaessani laskemme samalla äidin kanssa matkakuluja veronpalautusta varten, kyllä äideistä on aina suuri apu! Laitan myöhemmin toisen osan minun ja äitini päivästä.

Farkuttaako?




Cubus vei taas mennessään, kun astuin kauppaan sisään. Löysin kaipaamani farkut eli pillit, ei liian matalat tummansiniset farkut. Kun mulla ei valitettavasti ollut rehellistä makutuomaria eli omaa äitiä paikalla, päätin lainata toisen tytön äippää arvostelemaan, miltä farkut näyttivät jalassani. Koska sain hyvää palautetta istuvuudesta ja näin samat farkut samankokoisen tytön yllä oli valinta selvä..TAHDON! Lisäksi löysin aletangosta 13 euron hintaan farkkupaidan, jolle on kevään ja kesän ajan varmasti käyttöä. Kassan kohdalla, kun oli vihdoin maksun aika en voinut olla huomaamatta noita ihanan värisiä kynsilakkoja..kuvista voi päätellä, että ostin ne =D

sunnuntai 22. huhtikuuta 2012

Birthday




Nonniin, pitkästä aikaa pääsen taas kunnolla kirjoittelemaan! Hullun pitkät työpäivät takana ja viikonloput taas raadettu. Perjantaina poikaystävälläni oli synttärit ja syöpöteltiin fazerista tuomillani herkuilla ja katseltiin The voice of Finlandia. Poikaystävä oli erityisen iloinen Elastisen joukkueen kilpailijan voitosta. Itselleni olisi ollut oikeastaan ihan sama kuka olisi kruunattu Suomen ääneksi, sillä kaikki olivat loistavia. Ohjelman jälkeen mentiin jo nukkumaan, sillä mulla oli herätys jo siinä viistoista vaille neljä.

 Nukkumiset jäivät taas vähälle ja olin aivan kuoleman väsynyt töissä, mutta selvisin 12 tunnin päivästä kunnialla. Onneksi ihan mukava työ ja hyvät työkaverit niin jaksaa painaa! Kävin lauantaina 8 aikaa aamusta muumi-kaupassa ja ostin pikkulahjan kaverilleni, jolla oli viikko takaperin synttärit. Olen siis lentokentällä töissä, joten voin käydä mihin aikaa vaan shoppailemassa, jos tarve yllättää. Aikas helppoa. Kun pääsin illemmalla töistä kotiin simahdin samantien bussiin ja riensin aika pian jo seuraavaan bussiin, sillä olin menossa vuorostaan kaverin synttäreille. Ilta meni aika kivasti. Syötiin ja höpöteltiin lähinnä, mitä muutakaan näin tyttöjen kesken. Tänään taas menin töihin. Viikonloppu meni kyllä aika kivasti, vaikka olinkin töissä, mutta onneksi näin myös vähän kavereita. Onneksi huominen on vapaa. Kiitos ja näkemiin!

Galna dagar





Torstaina innostuin kesken työpäivän lähtemään vähän hulluttelemaan stokkalle ja siellä sitten tuhlailin. Jumbossa ei ollu pahasti porukkaa tuolloin 10 maissa, joten ei se niin kamalaa ollut. Houkutuksia riitti joka puolella, mutta yritin hieman hillitä itseäni..palkkakin tulee vasta kuun lopussa. Ensimmäisenä matkaani tarttui tuo ihanainen DNKY-laukku, joka maksoi sen verran, että jouduin laittamaan sen luotolle.(HYI MINUA!) Elintarvike puolella shoppailin kastikkeita, energia-juomaa sekä työkavereille suklaapatukoita. Matkaani tarttui lisäksi kirjallisuutta, paitsi joita on aikaa vasta lukea kesäkuussa, kunnes pääsykokeet ovat ohi. Voin myöhemmin kertoa mielipiteeni leffoiksi päätyneistä kirjoista Piiat ja Sinä päivänä, joista olen ollut leffojen ja kirjojen puolesta kiinnostunut. Mutta tuo laukku..se on niiiiin kauniin kiiltävä, etten tiedä kuinka raaskin käyttää sitä!

Kuinka moni sekosi hulluilla päivillä?

keskiviikko 18. huhtikuuta 2012

Asustelua


Päätin heittää mun "kissa-korkkarit" jalkaan ja yhdistää ne viime kesänä ostettuun Vero modan jakkuun ja korkeavyötäröisiin farkkuihin. Mielestäni simppeli ja toimina asu!
Toivottavasti ilmat alkais lämpenemään entisestään, niin tuossa asussa olisi mielekästä tepastella kaupungilla. Työkaveri kertoi tänään, että sunnuntaina pitäisi olla jo +18 astetta. Niin optimistinen tämän suhteen en kuitenkaan ole, mutta eiköhän se lämpö tänne Suomeenkin vielä löydä. Huomenna vois käydä Stokkan hulluilla päivillä nopsaa, jos sieltä löytyis jotain ostamisen arvoista. Ehkä vaatetta, herkkuja, kirjoja..mitä lie keksinkään. Katsellaan, jos vaikka törmäillään!



Jakku-Vero moda
Toppi-Vero moda
Farkut-Gina Tricot
Korkkarit-kirppis

tiistai 17. huhtikuuta 2012

Kisu kävi suutarissa



Nämä kissa-kengiksi kutsumani korkkarit löysin tämän vuoden puolella kirpparilta ja maksoin niistä vaivaiset 3euroa. Olin sika pitkään etsinyt juuri tuollaisia ja vihdoin löysin! Huomasin pohjan kuitenkin hieman huono, mutta ajattelin, ettei se varmaan ihan kauheasti maksa suutarilla korjauttaa. Hups, sinne meni sitten 40 euroa! Korjautin pohjat ja saumat korjattiin, mutta se oli sen arvoista. Kenkien hinnaksi tuli 43 euroa, mutta sainpas kauan kaipaamani kengät!

Tässä 2 syytä, miksi kannattaa korjauttaa vanha, eikä hankkia aina uutta: se on tietty ekologisempaa ja joku on valmiiksi ajanut kengät sisään, joten sinä et joudu kärsimään niistä kivuista ja rakoista!

Helpot kiharat, nellyn tilaus ja muuta turinaa





Tässä siis muutama kuvanen teinityyliin otettuna mun eilisestä tukasta. Mulla on kyllä niin hauskoja asentoja, kun yritin saada tukan eri puolilta näkyviin niin, että kamera ei olisi  jatkuvasti hiusten tiellä. Oikeastaan tuo hiustyyli tuli puol vahingossa, mutta sain aikaan kauniit huolettomat kiharat.

Näin saat huolettomat kiharat, ilman kiharrinta:
-pyörittely hieman kosteat hiuksesi nutturaksi korkealle päälaelle ihan vaan ponnarilla kiinni.
-anna hiusten vaan olla nutturalla tunti tai pari niin, että tukka kuivahtaa ollesaan kiinni. Voit odotellessasi tehdä kaikkea, mitä mieleesi juolahtaa.
-avaa hiuksesi ja muotoiluvaahdolla viimeistele hiuksesi puristelemalla kiharoita.
-Tadaa ja helpot ja luonnolliset kiharat ovat valmiita kädenkäänteessä!

Puolen päivän jälkeen lähdin äitini kanssa ajelemaan ensin Karkkilaan fazerin myymälään ja saatiin ostettua tosi kivat lahjat vanhoille perhetutuillemme. Ostin söpön pienen haisuli-rasian itselleni sekä paljon mässyä tarttui matkaan tietenkin! Pitkän ajomatkan jälkeen pääsimme Somerolle, jossa nämä tuttumme asuivat ja vietimmekin aikaa siellä monen monta tuntia. Oli ihanaa imeä heistä pitkästä aikaa positiivista energiaa itseeni, sillä sitä tänäänkin tulin  heti kaipaamaan. Vaikka tuttavaperheen äidillä oli todettu käsissä syöpä, niin hän oli kuitenkin kaikkea muuta kuin riutunut. Koska hän ei voi oikeastaan tehdä yhtään mitään, hän on vihdoinkin saanut ansaitsemaansa lepoa, jota hän on kaivannut. Tämä on hyvä muistutus siitä, kuinka tärkeää on välillä pysähtyä tai elämä pysäyttää sinut vaikka väkisin.

Nellyn nahkainen korkeavyötäröinen hamekin saapui eilen, mutta pettymys oli suuri: liian pieni! Se olisi ollut niin upea ja kaikkea mitä toivoin, mutta M-koko oli liian pieni. Ei auta muuta kuin lähettää takaisin ja sovitellä liikkeissä vähän samantyylistä hamosta, ehkä se oikea löytyy joskus.



sunnuntai 15. huhtikuuta 2012

Yksi unelma taas toteutettu!



Ihan mahtava viikonloppu laulun merkeissä on nyt ohitse! Kroppaa on tullut rääkättyä kahden päivän aikana väsymykseen asti, mutta oon oppinut ja saanut paljon. Harjoiteltiin päivän alussa paljon äänen avauksia ja sitten vedeltiin muutama kipale koko poppoo yhdessä. Tämän jälkeen lähdettiin harjoittelemaan pianon säestyksillä soolona. Olin ensiksi aikana järkyttynyt siitä, että jouduin luokan edessä yksin pianon säestämä laulaa kaikkien muiden kuullen ja opettaja seurasi heidän seassaan esitystäni. Se olikin lähinnä positiivinen kokemus, eikä lainkaan kauheata kuin olisi voinut luulla.

Olin valinnut kappaleikseni Pmmp-Pikkuveli, Jenni Vartiaisen En haluu kuolla tänä yönä ja Yön Pettävällä jäällä. Oon tottunut tosi paljon laulamaan karaokea tai itsekseni ilman minkään tason säestystä, joten tuntui hieman haastavalta laulaa pelkän pianon säestämänä. Myös sen vuoksi olen tottunut laulamaan vähän hiljempaa, enkä ole päässyt käyttämään ääntäni todenteolla. Ohhoh ja ääntä lähti! Kun ääneni oli hienosti auki, niin sieltä tuli kovaa ja korkeelta. Laulustani myös pidettiin ja se kannustaa jatkamaan.

Tänään olin ihan kuoleman väsynyt ja ääni ei lähtenyt samalla tavalla kuin lauantaina. Jätin Yön kappaleen hautumaan ja opettaja sanoi, että se on hyvä tulevaisuuden kappale mulle, sillä se sopii äänelleni. Lupasin laittaa opettajalle sähköpostia, jos tulisin tässä lähiaikoina hänen oppiinsa. On niin paljon opittavaa ja odotan sitä niiiiiin innolla!

perjantai 13. huhtikuuta 2012

Se tunne, joka tuhoaa


Masennus, tuska tai ahdistus ei ole harrastus, jonka voi aloittaa kokeilun vuoksi. Siinä ei ole mitään hienoa, mutta en häpeä sitä. Itsemurha-ajatukset edelleen hävettävät, mutta minun on hyväksyttävä se, että tunsin valitettavasti aikaisemmin niin. Yhtenä päivänä suutahdin hieman työtovereilleni, jotka päivittelivät teon itsekkyyttä, ihmisen heikkoutta ja säälittävyyttä. Huomionhakuiset sitä vain "harrastavat".Voisin sanoa, että ihminen on pirun vahva, jos selviää niistä ajatuksista hengissä ja kykenee hakemaan apua. Tiedän itse sen tunteen, kun haluaa kuolla. En kaivannut lainkaan huomiota, enkä oikeastaan enää tuntenut mitään. Ainut toiveeni oli vain, että jäisin auton alle. Eipä siinä kohtaan enää jaksa ajatella yhtään ketään tai mitään. Koin lähinnä olevani säälittävä, koska en pystynyt tekemään sitä itse. Olin vain ihminen täynnä ahdistusta ja murhetta. Masennusta ja itsetuhoisuutta ei nähnyt kukaan lävitseni, olenhan sentään se mukava ilopilleri, joka on ollut aina toisten tukipilari. Olen psykiatrin mukaan hyvä näyttelijä. Karu totuus oli se, että tein sisäistä kuolemaa.

Monien sattumien kautta olen havainnut elämänhaluni. Nyt jälkeenpäin ymmärrän, etten kyennyt tekemään itsemurhaa, koska sisälläni paloi pieni elämänhalun liekki. Kuulostaa varmaan hassulta, mutta minulla on aina ollut jokin tunne siitä, että elän jonkun tärkeän asian vuoksi.Toivoisin vain, että se sama fiilis olisi ollut myös niillä, jotka ovat päätyneet itsemurhaan. Olemme kaikki kuitenkin pirun tärkeitä. Vaikken ole maininnut sanallakaan omakohtaisista kokemuksista työtoveirelleni asian suhteen, sanani saivat heidät kuitenkin hiljaiseksi edes hetkeksi. Itse olen tyytyväinen siihen, että valitsin elämän. Lainaan vielä tähän loppuun mäkikotka Matti Nykäsen hienoja sanoja: "elämä on ihmisen parasta aikaa". Aikamoisen hyvä tokaisu Matti.

torstai 12. huhtikuuta 2012

Korut kuin sulttaanilla


Tämmöinen pikapostaus mun ihanista uusista sormuksista, jotka ostin äskettäin h&m:ltä. Koska en osaa oikein käyttää sormuksia, niin ehkäpä nyt olisi hyvä syy opetella käyttämään. Ihanat 13 tuntia töissä ja huomenna toiset edessä, joten aika on ollut vähän kortilla. Siksi tämmösiä "tosi tärkeitä postauksia", vaikka onhan nuo sormukset nätit. Viikonloppuna koitan kehitellä jotain vaatekuvaa ja yleensäkin hieman asia-asiaa. Kohta tästä suihkun kautta nukkumaan. Hyvää yötä ja sulttaanin unia!

keskiviikko 11. huhtikuuta 2012

Juustopuustit


Innoistuin taas tänään leipomaan ennen töihin lähtöä ja tässä lopputulos: juustopuustit. Reseptin kekkasin Hellapoliisin kätköistä ja näytti sekä kuulosti sen verran hyvältä, että täytyi lähteä kokeilemaan. Resepti on aika helppo, nopea ja täytteeksi voi laittaa mitä ikinä haluaa. Omiin puusteihin laitoin sisälle aurinkokuivattutomaatti-tuorejuustoa ja mozarella-juustoa. Päälle vielä ripottelin mozarella-juustoa ja tavallista juustoa sekä päälle auringonkukan siemeniä. Ensi kerralla voisin laittaa vaikka pestoa väliin, namii. Sen verran on puustia tarjolla, että eikun pakastimeen odottamaan vieraita ja kait sitä vois poikaystävän kanssa pari syödä..Tästä linkistä pääset reseptiin.

tiistai 10. huhtikuuta 2012

So romantic



Olin varsin romanttisissa fiiliksissa viime viikolla ollessani H&M:llä, kun käteeni tarttui nuorten osastolta kukallinen liivi ja hempeähkö ruusupanta. Liivin käyttämistä joudun pikkaisen odottelemaan, kunnes lämpö kantautuu tänne Suomen kamaralle. Silloin saadaan hieman kuvaa tuosta romantikko-liivistäni. Panta meni kyllä heti käyttöön. Tällä viikolla pitäisi lämpöasteet mennä jo +10 asteen puolelle, joten eiköhän se liivikin pääse vaatekaapin uumenista mahdollisimman pian käyttöön!

Kuka söi vapaapäiväni?


 Hellurei vaan kaikille! Kuvista voi hyvin päätellä kiireeni määrän, koska nappasin nuo juuri ennen kuin loikkasin bussin kyytiin. Vapaapäivä taas meni ja tuli tuohottaessa joka suuntaan pitkin Vantaata. Kävin kirjastosta nappaamassa nuottikirjan ja suutarilta kirppiskorkkarit korjattuna (fotoa ilmestyy myöhemmin). Työterveyden ja röntgenin kautta jumboon pikaostoksille ja siitä sitten englannin kurssille. Kysyisin vaan, että mikä vapaapäivä? Söikö joku sen? Tuntuu, että elämä alkaa rullaa ihan kivasti ja oon pääni puhki miettiny, mitä haluisin laulaa tämän viikonlopun laulukurssilla. Päädyin lopuksi Jenni Vartiaisen En haluu kuolla tänä yönä-kipaleeseen ja Kaija Koon-vapaaseen. Kolmas pitäisi vielä keksiä. Nuo kaksi kappaletta sopivat aika hyvin mun tän hetkiseen fiilikseen, joten tuntuu luonnolliselta alkaa harjoittelemaan noita sitten tuon kyseisen minikurssin aikana. Koen laulamisen muutenkin tosi terapeuttisena ja sen avulla on myös helpompaa ilmaista tunteita. Oon muutenkin aina halunnut päästä laulutunneille, joten käyn nyt vähän sitten kokeilemassa, miltä se tuntuisi. Ens syksynä ehkä sitten vähän pitemmän kaavan mukaan?

sunnuntai 8. huhtikuuta 2012

Se ei ole kaunista




Kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa ihmisten välinpitämättömyydestä ympäristöämme kohtaan. Karu totuus taas paljastui lumen sulatessa pois, kun alta paljastui tuhansittain karkkipapereita, pulloja, tölkkejä, tupakantumppeja..voisin jatkaa listaa vaikka loputtomiin. Vaikka jokaisessa kadunkulmassa metrin välein olisi roskiksia on mukavampaa heittää roskat maahan potkittavaksi. Haluaisin vain tietää, mitä ihmiset miettivät sillä hetkellä, kun pudottavat karkkipaperin kädestään. Millä he perustelevat itselleen oikeuden roskata? Koska alumiini, tupankantumpit, muovit eivät edes tuhoudu luonnostaan täytyy jonkun ne kerätä maasta ja laittaa roskiin kuljeksimasta maasta. Muuten kävelisimme roskissa. Eikö kaikkien mielestä olisi hienompaa, jos huolehtisimme myös kaikkien yhteisestä elinympäristössämme, jossa vietämme aikaa päivittäin ja toivottavasti vielä nauttia pitkään sen puhtaudesta.

Toiseksi olen järkyttynyt siitä, että ihmiset heittelevät pantillisia kierrätettäviä pulloja roskiin. Ensinnäkin se on aivan sama, jos heittäisin rahaa roskiin..köyhissä maissa suomalaisten toimintamalli varmasti saisi aikaan monenmoisia shokkireaktioita. On hienoa, että ihmiset saavat kotioveltaan vietyä roskapussin, mutta entä sen jälkeen? Käykö kenellekään mielessä, että kaatopaikaltakin loppuu jossakin vaiheessa yksinkertaisesti tila? En usko, että kukaan kuitenkaan haluaa tulevaisuudessa asua kaatopaikan vieressä. Tehdään ja vaikutetaan elinympäristöömme niin kauan ja paljon kuin on mahdollista,  kaikilla on varmasti mukavempaa.