Jouluvalmisteluita

Heissan! Jotenkin tuntuu, että koulukuviot vie niin paljon aikaa, että meinaan toisinaan tyystin unohtaa joulun. Jotenkin odotan sitä, mutta silti se osaa yllättää tulollaan. Odotan innoissani joulua, ja varsinkin kun oma jouluni tulee olemaan erilainen kuin yleensä. Niin se on tuppaa nykyisin itselläni menevän. Outoa on kuitenkin, etten vietä joulua tutussa ympäristössä vanhempieni luona, vaan menen tänä vuonna nykyisen poikaystäväni kanssa Ouluun hänen perheensä luokse. Vaihtelu on virkistävää.

 Kovasti olisi joululahja ideoita ja leipomuksista puhumattakaan! Odottelen veronpalautuksia kuin kuuta nousevaa, jotta pääsisin toteuttamaan lahjaideani. Joulukortteja mahdollisesti askartelen maanantaina, vaikkakin jouluvalotkin on laittamatta. Onneksi kotiin olen saanut hieman joulun tunnelmaa. Joka vuotiseen perinteeseeni kuuluu pipareiden ja joulutorttujen leipominen, mutta toisaalta joulu ei ole itselleni mikään suoritus. Kamalasti kouluhommia, juoksevia asioita ja pikkujuhlia, joidenka keskeltä on vaikeaa löytää aikaa jouluisille valmisteluille. Onneksi joulukortit voi ostaa kaupasta ja leipomaan pääsen viimeistään jouluaattona. Hyvä joulu tästä tulee. Katsotaan, jos saisin vaikka jouluvalotkin olohuoneen ikkunanpieliin roikkumaan jouluksi.

Only for real women?

Olen muotimaailman näkökulmasta lihava. Näiden ihanien muotojeni vuoksi erityisesti farkkujen löytäminen on vaikeaa. Pitkän ja tuskaisen etsinnän jälkeen löysinkin farkut ja vieläpä edullisetkin Kappalin naisten farkkupuolelta. Oon siitä aika happyhappy.

Ensinnäkin Helsingin Aleksanterinkadun liikevalikoimasta "vähän isommille tytöille" oikeasti kivojen ja järkevähintaisten farkkujen löytäminen on kuin etsisi neulaa heinäsuosta. Mahdoton tehtävä. Useammissa liikkeissä koko 44 luokitellaan pyöreämpien naisten vaatekooksi ja erityisesti housuissa koko 44 ei ole järin iso. Ennen kuin masennuslääkkeet lihottivat mua miljoona kiloa, niin vaatteiden löytäminen oli suht helppoa ja mukavaa, vaikka silloinkin hyviä farkkuja oli haastavaa löytää. Tässä sitä ollaan, hieman muotoja lisää saaneena. Vanhat housut ja monet paidat eivät mahdu enää päälleni. Niin paljon kivoja vaatteita olisi vaatekaapissa, mutta en voi käyttää! Voi surkeus!

Kyseisen kadun liikkeiden valikoimasta koosta 44 ylöspäin vaatetta löytyy tosi hatarasti. Laskeskelin, että esimerkiksi h&m-liikkeen suuresta kaksikerroksisesta valikoimasta noin 8 neliönalue on varattu "isoille tytöille"-siis hei vaan 8 neliötä isosta liikkeestä! Kaiken huippu oli se, että löysin telineestä kolmet farkut, joissa yksissä oli tahra. Tuon tahran ja mitättömän tilan jälkeen tuntui siltä kuin se olisi ollut kuin liikkeen unohdettu, ei niin tärkeä puoli. Vaihdoin kauppaa tai oikeastaan lopetin etsinnän siltä päivältä. Masensi liikaa ajatella, etten löytäisi niin yksinkertaista vaatetta kuin farkut.

Muutaman päivän kuluttua päätin mennä ostoskeskus Forumiin ja se kannatti. Ensinnäkin kauppakeskuksen Seppälä "isojen tyttöjen-puolineen" oli surkea. Järkyttävästi farkkuja, jotka eivät millään tavalla imartele isopeppusta ja isoreittistä naista. Isompi nainen haluaa tuntea itsensä kauniiksi ja siroksi. Farkkujen tulee olla yksinkertaiset ja tummat, kiitos! Samantyyppisiin farkkuhirvityksiin törmäsin Aleksanterinkadulla edellisenä päivänä. Vaatesuunnittelijat eivät taida tajuta, mitä me isommat leidit oikeasti haluamme.

Löysin loppujen lopuksi farkut Forumin Kappailista alennushintaan 27 euroa ja risat. Yksinkertaiset ja tummat siis. Minulla riittää rintaa, joten revittelen mielummin tällä yläkropalla kuin hervottomilla jaloillani. Se, mihin loppujen lopuksi kiinnitin huomiota etsiessäni farkkuja oli teksti "For real women" tai vastaavaa sanahelinää. Ihanaa, että vaateliikkeet yritätte piristää "meitä isompia naisia" noilla kannustussanoilla. Kuitenkaan tunne siitä, että mekin olemme kauniita, ei lähde vähättelystä pieni-tai normaalikokoisia naisia arvostellen. Ihan kuin pieni-ja normaalikokoiset naiset olisivat vähemmän naisia kuin isojen vaatekoon naiset. Mollaamis-kulttuurilla ei muuteta kauneusihanteita sallivimmiksi, vaan jättää meille ainoastaan kaksi puolta; lihavat ja laihat, jotka eivät lisää itsessään suvaitsevaisuutta toisiamme kohtaan.

"For real women"-sanojen sijaan liikkeet voisivat hankkia enemmän vaaterekkitilaa muillekin kuin normikokoisille naisille tai voisivat laittaa vaatteisiin suuremmat kokohaarukat, niin isotissinen tai isoreisinen nainenkin löytäisi kaupasta jotain muuta kuin pienestä nurkasta läjän ylihinnoiteltuja vaatteita, joita ei pukisi päälleen erkkikään.