Lahjatoiveissani..

Marimekon mukeja. Kaikki raidat ja pallo-kuviot ovat niin minun juttuja. Pidän niistä niin vaatteissa kuin astioissakin. Oon todellinen astia-friikki ja opiskelijabudjetilla ei erityisemmin ole varaa ostaa astioita, joten toivottavasti minua muistetaan edes yhdellä mukilla!

Toiveena olisi myös tämän vuoden muumi-talvimuki. Pidän erityisesti tämän vuoden mukista ja siksi on tänä vuonna myös toivelistalla =)

Sukat ovat kalliita, joten tämän räsyliisan olisi aika saada uusia sukkia. Merkkisukat, kuten marimekon ovat todella laadukkaita ja kestävät pitkän ikää.

nam, no suklaata..voiko sitä saada koskaan liikaa?

Kuten aikaisemmin olen maininnut, niin tämä joulu tulee olemaan itselläni erilainen. Tänä viikonloppuna käyn vanhempieni luona ja moikkaamassa sukulaisia. Maanantaina suuntaan aamulla junalla kohti Oulua, poikaystävän perheen luokse. Olen kerran aikaisemmin tavannut heidät, joten mielenkiintoista nähdä millainen joulu on luvassa. Ainakin kuulemma joulukinkun ohella saamme pizzaa. Tarkoitus olisi jouluna tähdätä joulukirkkoon fiilistelemään joulua.

Lahjaostoksissa olen pyrkinyt olemaan säästäväinen. Osan lahjoista löytänyt netistä tai yhden lahjan bongasin uutena kirppikseltä. Kuitenkin joutuu todella monelle ostamaan lahjoja, joten se vaatii taitoa löytää edullisesti hyvät lahjat jokaiselle. Tänä jouluna panostin käytännöllisyyteen; tavaroihin, joita läheinen on tarvinnut. Esimerkiksi kaverilleni ostin todella suloiset patalaput h&M-liikkeestä ja netistä edulliseen hintaan iphonelle käsivarteen pidekkeen. Pihi kaverini ei ollut raaskinut ostaa sellaista itselleen, vaikka sitä tarvitsikin. Yleensä ostin paljolti pyyhkeitä, astioita, herkkuja ja saunavihtoja ym. lahjaksi perheelle ja sukulaisille, mutta myös ihan vain kivoja turhakkeitakin.

Itselläni ei ollut tänä vuonna suuria lahjatoiveita, sillä enemmän on ollut rahasta pulaa kuin tavarasta. Pyysin näiden lahjojen lisäksi äidiltäni lahjakorttia vaateliikkeeseen, sillä itselläni ei ole ollut vähään aikaan varaa uusiin nätteihin vaatteisiin. Toivottavasti pääsisin joulualeihin shoppailemaan heti joulun jälkeen! =)

Ihanaa, pian on joulu!

Jouluvalmisteluita

Heissan! Jotenkin tuntuu, että koulukuviot vie niin paljon aikaa, että meinaan toisinaan tyystin unohtaa joulun. Jotenkin odotan sitä, mutta silti se osaa yllättää tulollaan. Odotan innoissani joulua, ja varsinkin kun oma jouluni tulee olemaan erilainen kuin yleensä. Niin se on tuppaa nykyisin itselläni menevän. Outoa on kuitenkin, etten vietä joulua tutussa ympäristössä vanhempieni luona, vaan menen tänä vuonna nykyisen poikaystäväni kanssa Ouluun hänen perheensä luokse. Vaihtelu on virkistävää.

 Kovasti olisi joululahja ideoita ja leipomuksista puhumattakaan! Odottelen veronpalautuksia kuin kuuta nousevaa, jotta pääsisin toteuttamaan lahjaideani. Joulukortteja mahdollisesti askartelen maanantaina, vaikkakin jouluvalotkin on laittamatta. Onneksi kotiin olen saanut hieman joulun tunnelmaa. Joka vuotiseen perinteeseeni kuuluu pipareiden ja joulutorttujen leipominen, mutta toisaalta joulu ei ole itselleni mikään suoritus. Kamalasti kouluhommia, juoksevia asioita ja pikkujuhlia, joidenka keskeltä on vaikeaa löytää aikaa jouluisille valmisteluille. Onneksi joulukortit voi ostaa kaupasta ja leipomaan pääsen viimeistään jouluaattona. Hyvä joulu tästä tulee. Katsotaan, jos saisin vaikka jouluvalotkin olohuoneen ikkunanpieliin roikkumaan jouluksi.

Only for real women?

Olen muotimaailman näkökulmasta lihava. Näiden ihanien muotojeni vuoksi erityisesti farkkujen löytäminen on vaikeaa. Pitkän ja tuskaisen etsinnän jälkeen löysinkin farkut ja vieläpä edullisetkin Kappalin naisten farkkupuolelta. Oon siitä aika happyhappy.

Ensinnäkin Helsingin Aleksanterinkadun liikevalikoimasta "vähän isommille tytöille" oikeasti kivojen ja järkevähintaisten farkkujen löytäminen on kuin etsisi neulaa heinäsuosta. Mahdoton tehtävä. Useammissa liikkeissä koko 44 luokitellaan pyöreämpien naisten vaatekooksi ja erityisesti housuissa koko 44 ei ole järin iso. Ennen kuin masennuslääkkeet lihottivat mua miljoona kiloa, niin vaatteiden löytäminen oli suht helppoa ja mukavaa, vaikka silloinkin hyviä farkkuja oli haastavaa löytää. Tässä sitä ollaan, hieman muotoja lisää saaneena. Vanhat housut ja monet paidat eivät mahdu enää päälleni. Niin paljon kivoja vaatteita olisi vaatekaapissa, mutta en voi käyttää! Voi surkeus!

Kyseisen kadun liikkeiden valikoimasta koosta 44 ylöspäin vaatetta löytyy tosi hatarasti. Laskeskelin, että esimerkiksi h&m-liikkeen suuresta kaksikerroksisesta valikoimasta noin 8 neliönalue on varattu "isoille tytöille"-siis hei vaan 8 neliötä isosta liikkeestä! Kaiken huippu oli se, että löysin telineestä kolmet farkut, joissa yksissä oli tahra. Tuon tahran ja mitättömän tilan jälkeen tuntui siltä kuin se olisi ollut kuin liikkeen unohdettu, ei niin tärkeä puoli. Vaihdoin kauppaa tai oikeastaan lopetin etsinnän siltä päivältä. Masensi liikaa ajatella, etten löytäisi niin yksinkertaista vaatetta kuin farkut.

Muutaman päivän kuluttua päätin mennä ostoskeskus Forumiin ja se kannatti. Ensinnäkin kauppakeskuksen Seppälä "isojen tyttöjen-puolineen" oli surkea. Järkyttävästi farkkuja, jotka eivät millään tavalla imartele isopeppusta ja isoreittistä naista. Isompi nainen haluaa tuntea itsensä kauniiksi ja siroksi. Farkkujen tulee olla yksinkertaiset ja tummat, kiitos! Samantyyppisiin farkkuhirvityksiin törmäsin Aleksanterinkadulla edellisenä päivänä. Vaatesuunnittelijat eivät taida tajuta, mitä me isommat leidit oikeasti haluamme.

Löysin loppujen lopuksi farkut Forumin Kappailista alennushintaan 27 euroa ja risat. Yksinkertaiset ja tummat siis. Minulla riittää rintaa, joten revittelen mielummin tällä yläkropalla kuin hervottomilla jaloillani. Se, mihin loppujen lopuksi kiinnitin huomiota etsiessäni farkkuja oli teksti "For real women" tai vastaavaa sanahelinää. Ihanaa, että vaateliikkeet yritätte piristää "meitä isompia naisia" noilla kannustussanoilla. Kuitenkaan tunne siitä, että mekin olemme kauniita, ei lähde vähättelystä pieni-tai normaalikokoisia naisia arvostellen. Ihan kuin pieni-ja normaalikokoiset naiset olisivat vähemmän naisia kuin isojen vaatekoon naiset. Mollaamis-kulttuurilla ei muuteta kauneusihanteita sallivimmiksi, vaan jättää meille ainoastaan kaksi puolta; lihavat ja laihat, jotka eivät lisää itsessään suvaitsevaisuutta toisiamme kohtaan.

"For real women"-sanojen sijaan liikkeet voisivat hankkia enemmän vaaterekkitilaa muillekin kuin normikokoisille naisille tai voisivat laittaa vaatteisiin suuremmat kokohaarukat, niin isotissinen tai isoreisinen nainenkin löytäisi kaupasta jotain muuta kuin pienestä nurkasta läjän ylihinnoiteltuja vaatteita, joita ei pukisi päälleen erkkikään.

Tässä olisi aikalailla tiivistettynä viimeiset kaksi viikkoa, josta totta kai koulu ja työ on kuvista pyyhitty pois. Kesä tulee nopeaa juoksua luoksemme ja virallisesti yliopistossa voisi sanoa alkaneen kesäloma..paitsi minulla tietysti. Uusi ihana asia elämässäni on Viivi-kissa, minun pikkuruinen silmänteräni. Kisu oli lopettamisuhan alla, joten sain pelastettua terveen hyvän kissan uuteen kotiin. Ikää rouvalla alkaa olemaan, mutta kokonsa ja leikkisyytensä puolesta tuntuu nuorelta kissalta. Uskomatonta, kuinka yksi pieni olio voi tuoda niin paljon iloa ihmisen elämään. Onneksi sain tarjota tuolle söpöläiselle kodin =)

Vappu oli ja meni. Voisin sanoa sitä kaksipäiväiseksi opiskelijavapuksi, jossa oli sopivasti menoa ja meininkiä. Koulun puolesta vielä paljon tekemistä ennen kuin pääsee lomalle. Odotan todella innoissani, että pääsen poikaystäväni kansa Berliiniin toukokuun lopussa. Uskon, että siitä tulee hyvä viiden päivän reissu meille molemmille!

My hair is like first may

 

 

 

Morjens! Tässä olisikin mun helposti värjätty vapputukkani, johon pääsenkin tänään iskemään kello 18 ylioppilashatun päähän. Vappu on erityisesti meidän riehakkaiden ylioppilaiden juhla, jossa skumppa virtaa ja brunssi maistuu jokaiselle korkeakoululaiselle. Koska olen fuksi, niin pääsen ensimmäistä kertaa elämässäni kokemaan akateemisen vapun ja sen riehat. En tiedä vielä mitä odottaa, mutta uskon illan olevan hauska.

Munkkeja on tullut eilen poikaystävän kanssa paistettua ja herkkuja läjäpäin ostettua, että eiköhän näillä hyvä vappu tule. Kaunis aurinkoinen ilma vain puuttuu..

Ollessani 12-vuotias, tajusin silkkipaperin hienouden ja kuinka paljon se kastuessaan päästääkään väriä. Tuli halloween ja ajattelin pukeutua noidaksi. Samalla kertaa ostin violettia silkkipaperia ja värjäsin sillä tukkani. Samaa kikkaa päätin kokeilla tänäkin vuonna ja ostin tiimarista puoltoista euroa maksavan silkkipaperipaketin. Kastelin silkkipaperia ja hieroin sitä tukkaani. Kun tukka alkaa olla sopivan kostea, niin väri tarttui paperista entistä paremmin. Alatukka värjätty vartissa ja lopputulos kiitettävä. Edullinen ja helppo tapa värjätä tukkaa! Toiseksi väri lähtee hyvin hiuksista ja hiukset tuntuvat edelleen omilta hiuksiltani. Kämppikselle tein muodikkaan latvavärjäyksen samalla paperilla ja lopputuloksesta tuli aika makea! Suosittelen siis testaamaan!

Mahtavaa vappua kaikille ja toivottavasti kokeilette joskus hiustenvärjäysvinkkiäni!

Hulluttelemassa

Morjens taas kaikille! Kuten olette huomanneetkin, niin blogissa kirjoittelu on jäänyt mulla huomattavasti vähemmälle huomiolle. Haluun pitää tän itselleni mukavana harrastuksena ja jos ei ole fiilistä kirjoittaa, niin en kirjoita. Oikeastaan eräs herra on vienyt aika paljon huomiota lähiaikoina, ja siksi ei meikää hirveesti ole netin ihmeellisessä maailmassa paljoa enää näkynytkään. Tottahan toki, muutkin ihmissuhteet, koulu, työ ja muuttamisen ihanuus ovat vienäät ruhtinaallista aikaani tässä parin viime kuun aikana. Oon ollut aika tyytyväinen elämääni, mutta odotan kovasti kesälomaa. Luettavaa ja töitä on silloinkin samalla, mutta onneksi aion pitää kuukauden verran lomaakin tästä kaikesta. Voin myös ylpeänä kertoa, että mut valittiin tuutoriksi seuraavalle vuodelle teologiseen tiedekuntaan, että jännityksellä odotan keitä pääsen ensi syksynä paimentamaan. Oli muuten todella hauska kuulla, että teologiseen tiedekuntaan haki ennätysmäärä porukkaa, vau, hienoa et ihmiset ovat vihdoin havahtuneet, ettei tämä ole yhtään sen huonompi valinta.

Koska olen köyhä opiskelija, niin tänä vuonna hullut päivät tarjosivat mulle pakollisia tarpeellisiä ostoksia. Mun on pitkään pitänyt ostaa päitä hammasharjaan, jotka nyt vihdoin ostin. Naamanpesuainetta ja meikinpoistoaine tarttuivat lisäksi matkaan. Ostin tietty hetkkuja ja ruokia stokkan herkusta, namskis! Joo ja tuollainen söpö helmilaukkukin tarttui vitosella vielä matkaan. Laukkua voi pitää pussukkana tai halutessaan laittaa olalle roikkumaan. Tämmöstä vähän fiksumpaa tällä kertaa =)

Onnen sirpaleita

Ps. Marimekon astiat ovat ihania! Tahdon, tahdon, tahdon..

Morjensta taas ikuisuuksiin. Voisin näin ensimmäisenä todeta, että muutto oli nopea, mutta raskas. Hermot venyivät ja paukkuivat itse kullakin, mutta loppujen lopuksi asiat menivät hienosti. Eläminen uuden kämppiksen kanssa on sujunut kivasti ja uusi koti alkaa näyttää kodilta. Rahat jatkuvasti lopussa, kun on ollut hankittavaa paljon ja jota on myös vielä. Viime lauantaina kuivauskaappi romahti, jonka seurauksena astioita hajosi alle 200 euron edestä, joka tuntuu aika ilkeältä köyhälle opiskelijalle. Joka tapauksessa sirpaleet tuottavat onnea ja ne ovat vain esineitä, vaikkakin rakkaita sellaisia. Mä oon aika onnellinen, vaikka pientä takapakkia on myös ollut, mutta toisaalta uskomattoman paljon hyvää. Superihana uutinen on se, että musta tulee täti (vihdoinkin!) ja pääsin ensi vuodelle teologisen tiedekunnan tuutoriksi. Lisäksi rakkautta on taas ilmassa; olen löytänyt rinnalleni ihanan tyypin, joka tekee oloni todella hyväksi. Jotenkin on vain tosi hyvä fiilis tämän suhteen ja voisin ajatella olevani hänen kanssaan vielä pitkään. Ehkä tämä villi ja vapaa sielu on hetkeksi rauhoittunut ja huokaisee rakkauden tunteesta, joka on taas vallannut hänet. Minä kiitän ja kuittaan.

Black and white day

Hellurei ja elossa ollaan, vaikka blogista sitä ei aina voisi uskoa. Helkatisti kiirettä ja stressiä, koulun ja muuton puolesta. Oon yrittänyt kovasti lukea, mutta huono keskittymiskyky ei anna periksi. Tuntuu vain etten opi ja stressaannun siitä lisää ja sitten ei taas opi, voi tätä noidankehää! Mä haaveilen vaan, että tentit on ohi ja että pääsen keskittymään muuttoon..okkei ja lomakin olisi tulossa, mutta lukemisen merkeissä sekin vähän menee. Vois kuitenkin tehdä jotain mukavaakin(?). Sen verran olen itseäni tässä ilahtunut, että ostin tänään itselleni kivan hopeisen korun ginasta ja kävin testailemassa uusia salivaatteita stadiumista. Housut lähtivät messiin ja toppikin, joten nyt on taas kivempaa käydä salilla! Oivia tapoja motivoida ihmismieltä. Mulla voi olla tässä lähiaikoina toi netti aika heikosti käytössä, joten antakaa anteeksi, jos taas vähän hiljaista täällä.

Kuinka voisin teidät poloiset laittaa pimeään laatikkoon?

Moikka taas kaikille! Mulla on ollut tosi nostalgiset fiilikset tässä viime päivinä, koska mulle tulee ikävä tätä kämppää. Oon saanut yhden pahvilaatikollisen vasta pakattua ja en haluaisi millään alkaa pakkaamaan. Tää tuntuu vaan todella vaikeelta. Tosi hyvää muistoja tästä kämpästä, kaikkineen hetkineen, jolloin oon viettänyt eksän kanssa romanttista iltaa, heitelty hupsuja juttuja toisillemme, naurettu, kavereitten kanssa vietetty railakasta iltaa, tupareiden viettoa ja erityisesti jäi mieleen viime kesän hippileiri, joka oli täällä kämpässä summersoundien aikaan. Voi niin hyviä muistoja! Oltiinkin nykyisen eksän kanssa niin onnellisia, kun muutettiin yhteen ja juostiin miljoonassa kaupassa kaiken maailman hyllyköiden perässä. Ollaan kannettu, koottu ja järjestelty yhdessä kalusteita. Kyllä meinaa tulla itku, kun tajuaa kuitenkin sen, että ensiviikolla muutan pois. Tykkäsin muutenkin tästä kämpästä ja alueesta muutenkin..niin ja tuleehan eksääkin ikävä.

Ystävänpäivänä

Voi luoja, mulle ei oo koskaan kukaan mies ole ollut noin suloinen kuin eräs tyyppi koulustamme. Meillä synkkaa hyvin ja tykkään tosi paljon kyseisen miehen seurasta, mutta en halua seurustella. Jouduin tuottamaan tosi ison pettymyksen hänelle tiistaina, sillä hän olisi halunnut enemmän. Sitten juteltiin myöhemmin asiasta lisää ja onneksi kaikki on nyt hyvin. Mutta mun sydän helty täysin siinä kohtaan, kun hän antoi mulle aivan suloisen paketin, joka oli täysin ajateltu. Sitä on vaikeeta selittää mahtavaa korttia myöten, koska me kaksi vaan tajutaan se. Noista lapasista voin sanoa sen verran, että hän osti mulle lapaset, koska hävitin yhdissä pippaloissa omani. Sitten tuo kaulahuivi; violetti on teologien väri ja mun lempiväri yleensä. Tuo kortti vain kruunasi kaiken. Olin aikaisemmin selittänyt hänelle, että ihmisen sydän on suunnilleen nyrkin kokoinen ja koska mulla on pieni käsi, niin mulla on tosi pieni sydän. Tuossa kortissa on hänen nyrkkinsä, joka kuvastaa hänen sydäntään. Oikeasti kukaan ei ole koskaan törmännyt noin romanttiseen tyyppiin. Ahh, en vain tiedä mitä sanoa!

Tänään näin sitten tätä toista tyyppiä aamusta, jonka takia lintsailin kaikki aamun luennot. Se on todella viemässä mua pahoille teille. Tosi ristiriitaiset fiilikset. Yhdelle luennolle tänään eksyin ja iltapäivällä menin ystäväni kanssa syömään ja leffaan. Käytiin katsomassa toi suomalainen komedia 21 syystä avioeroon, joka oli ihan mahtava leffa!

Laskiaisriehan riemua

Eilen otettiin ja paljon ihan laskiaisen kunniaksi. Meininki alkoi jo aamulla ja päättyi vasta yöllä, joten pitkä päivä oli takana. Pääsin nyt ensimmäistä kertaa osallistumaan legendaariseen haalariviikon laskiaisriehaan, johon osallistui pääkaupunkiseudun korkeakouluopiskelijat. Hyvää musaa, seuraa ja juomaa, voisiko asiat enää olla paremmin kun vaatteitakin oli muhkeasti päällä. Laskupäivän jälkeen mentiin after-skiitä viettämään ja siitä vielä jatkoille. Aamulla meikällä olikin 9 aamulla luento, jonne sitten sammahdinkin. Opiskelija-elämä on kyllä hienoa. En olisi varmaan pari vuotta sitten uskonu olevani tässä. Life is great!

Voiko tätä edes otsikoida?

Hyvää sunnuntai-iltaa kaikille! Mun täytyy nyt kehua itseäni, siis ruuan tiimoilta! Mulla on aivan älyttömästi vähentynyt herkuttelu ja mun ei hirveesti enää edes tee mieli herkkuja, jotenkin se himo makeaa ja siitä saatu mielihyvä on kadonnut. Tänä viikonloppuna tein poikkeuksen; ostin pitkästä aikaa karkkipussin! Sitten kun olin syönyt sen, niin siitä ennen saamani mielihyvä oli jossain missä lie. Tää on siis mulle erittäin hieno uutinen siinä mielessä, että oon oikeesti tosi herkkuhiiri. Nykyisin syöminen perustuu enemmän nälän tyydyttämiseen, kuten sen kuuluisi ollakin. Tuntuu vaan tosi kivalta, että olen alkanut irtautumaan herkuista ja olen samassa huomannut syöväni muutenkin terveellisesti..tätäkö tää sinkkuus tekee? Mä itse veikkaan, että tässä on sinkkuuden ja mun masennuslääkkeiden jonkin tason yhdistelmä, koska toi nykyinen lääkitys vähentää mun ruokahaluja. Oon reippaasti käynyt salilla tämän viikon aikana ja saanut paljon energiaa liikunnasta. Yhden asian olen päättänyt laihdutuksen suhteen; lopetan ainaisen laihduttamisen ja haluan olla tyytyväinen itseeni tälläisenä kuin olen. Jos satun laihtumaan, niin se on plussaa! Eikö olekin hyvä päätös? :)

Sinkkuelämää ja huonosti nukuttuja öitä, mutta silti huudan onnesta, vapaudesta ja ilosta.

Joo kuten otsikosta huomaakin, niin ei ole hirveästi nukuttu. Oon tässä pari yötä nukkunut sohvalla, koska en raaski jatkuvasti eksää pitää sohvalla. Tekemistä on piisannut ja oon ollut aika hyvillä fiiliksillä pääosin. Salilla kävästy moneen otteeseen tällä viikolla, juhlittu ja tällästelty. Eilen mulla oli eilen valiokunnan kokous ja siellä meni mukavat kolme tuntia. Hauskinta on se, että siellä puhutaan vaan englantia ja mä en ole todellakaan mikään hyvä englannin kielessä. Mun mielestä on vaan hyvä heittää itsensä mukavuusalueen ulkopuolelle ja tuun varmasti oppimaan paljon! Hmm ja unohdin kertoa..mua pyydettiin ulos, kun olin salilla keskiviikkona. Pohdin tässä pari päivää ja lähdin! Tuntui tosi oudolle aloittaa kaikki alusta siinä mielessä, kun on ollut pitkään saman tyypin kanssa ja nyt pitäisi tutustua uuteen. Mä en ole kuitenkaan suhteessa, sillä haluan pitää vapauteni ja muutenkin olenhan vasta eronnut. Oon kyllä tosi tyytyväinen, että lähdin! Hyvällä tavalla jännittävä ja mukava kahvihetki :)

Nostalgiassa

Aika nostalginen viikonloppu takana. Oltiin perheen kesken raflassa syömässä ja sen jälkeen käytiin katsomassa vuonna 85, joka ylitti mun odotukset! Mun teki koko ajan mieli vaan laulaa mukana, koska oli sen verran svengaavaa musiikkia. Mä itse olen syntynyt vasta 90-luvulla, joten pääsin nyt perheen nuorimpana käymään siellä olkatoppausten vuosikymmenellä. Ollaan kotona aina kuunneltu just eppu normaalia ja muita vanhoja suomiklassikoita, joten biisit herätti tosi paljon muistoja, hyviä sellaisia. Kaikki maailman kännykät ja netit on niin arkipäivää, että on alkanut unohtua se aika, jolloin näitä ei vielä ollut käytössä suuremmin. Kuinka silloin pärjättiin? Ihan hienosti voisin sanoa, mutta ei enää. Uskomattomia tarpeita ihmisille on syntynyt vuosikymmenten saatossa. Mutta voi kaipaan joskus niitä vanhoja aikoja ja sitä musiikkia. Ehkä kuitenkin aika myös kultaa muistot.

Mä oon oikeesti koko viikonlopun syönyt ja herkutellut niin paljon, ettei mun tarvis enää vuoteen syödä. Äidin helmoissa on tää viikonloppu mennyt ja sukulaisia nähty. Tosi kivan naamion löysin neljällä eurolla huomisia yliopiston sitsejä varten. Odotan niitä todellakin innoissani! Ostin sitä varten punaista huulipunaakin, jollaista mulla ei oo ikinä ollut! Uusi alku, uudet kujeet. Miksipä ei uutta huulupunaakin?

I`m so fucking lost..

Joo morjesta vaan kaikille! Mun otsikko viittaa tässä siihen, kuinka eksyin Helsinkiin ja en edes kehtaa kertoa minne! Itselleni vähän vieraaseen paikkaan jouduin hakemaan koulukirjaa ja en meinannut osaa sieltä enää pois. Siinä hetken tämä blondi ihmetteli ja tajusikin, että joo tässähän se ratikkapysäkki on! Kyllä sain taas nauraa itselleni ja Helsinki-tietämättömyydelleni. Huomaa, että olen vähän jostain muualta. Sitten kun vihdoin pääsin takaisin keskustaan, niin palkitsin itseni menemällä arnoldsiin herkuttelemaan.

Hei ja sain suutarilta rakkaan nahkareppuni takaisin! Mulla oli ihan oikeesti sitä ikävä, koska reppu on miljoona kertaa kätsympi kuin käsilaukku. Mutta joo. Terapeutilla olin heti aamusta, sitten eksyilemässä, hommasin itselleni sitseille maskin ja en mä muuta järkevää ole vielä ehtinyt tekemäänkään. Taisinkin huijata, kävin salillakin ja koululla syömässä. Olenpas ollut reipas tänään. Mä meen tänään viel leffaan illalla ihan perheen kesken ja sitten lähden kohti maaseutua. Ihanaa.

Kun elämä hymyilee takaisin

Voi jumpe! Siis tällä viikolla on kyllä ollut kaikenlaista fiilistä ilmassa; turhautuneisuutta, ahdistusta tulevasta ja onnen tunnetta! Viimeksi itkin sitä, että jään ehkä kodittomaksi, mutta paistaa aurinko tänne risukasaankin..sain kämpän! Maanantaina laitettiin kaverin kanssa yhteinen hakemus menemään ja meille tosiaan sanottiin, että joo puolen vuoden jonotusaika. Laitoin samana päivänä viestiä hoassille, että olisin kiinnostunut eräistä kämpistä ja sain vastaukseksi, että ne on tosi haluttuja ja jonossa ollaan. Olin oikeesti menettää toivoni. Noh, keskiviikkona sitten tulee sähköpostia, että saatiin se 62,5 neliön kaverikämppä! Oon tosi iloinen ja kiitollinen, kiitoskiitoskiitos! Oikeesti välillä tulee semmoinen fiilis, että seinät kaatuu päälle, mutta sitten ne ei kaadukaan. Nykyisin ajattelen paljon, että elämä kyllä kantaa ja kaikki järjestyy aikanaan.

Mutta hei! Oon saanut varmaan miljoona kertaa ton saman haasteen muilta bloggaajilta ja lukijoilta, joten ajattelin että voisin tehdä sen VIELÄ  KERRAN. Mutta nyt en haasta ketään, vaan vastaan kysymyksiin :)

Haasteeni sain yhdeltä lukijaltani, joten teen tämän ikään kuin puoliksi =)

11 faktaa minusta!

1. Käyn terapiassa mahdollisesti seuraavan parin vuoden ajan.
2. Etsin tällä hetkellä arvojani.
3. Olen ollut uskoton parisuhteessa.
4. En koe olevani siltikään paha ihminen.
5. Tahtoisin aloittaa laulutunnit.
6. En kaipaa seurustelua tällä hetkellä, vaan nautin sinkkuudesta.
7. Olen toivoton romantikko. Haluan löytää sielunkumppanini.
8. Tykkään miehisistä miehistä ja älykkyys ei ole pahitteeksi!
9. En voisi elää ihmisen kanssa, jolla ei ole huumorintajua.
10. Ujostelen.
11. Mielestäni paino-indeksin voisi heittää kaivoon. Olemme kaikki kauniita!

Rehellisyys maan perii. Eli vastataan kysymyksiin.

1. Opiskeletko/oletko töissä alalla, jota haluat tehdä tulevaisuudessa?
Joo kyllä! Tykkään tosi paljon opiskella teologisessa ja haaveenani on edelleen päästä aineopettajaksi.

2. Mitä luonteenpiirrettä ihmiset eivät sinussa koskaan osaa odottaa?
Sitä, että mä en olekaan niin kiltti miltä mä näytän. Mua pidetään helposti pinnallisena.

3. Tämän hetken suosikkikirjasi?
Voi apua, niitä on niin monia! Semmoisena hyvän mielen kirjana voisin mainita Piiat.

4. Millaista tulevaisuutta toivoisit blogiltasi?
Semmosta, että inspistä edelleen riittää ja lukijoita vielä olisi. Toivoisin, että saisin toimia hyvänä esimerkkinä positiivisesta asenteesta ja myös rikkoa ennakkoluuloja!

5. Mikä matkustamisessa on raivostuttavinta?
Jotkut varmaan sanoisivat, että turvatarkastukset, mutta itse kun olen turvatarkastaja, niin en näe samalla tavalla asioita. Raivostuttavinta on ehkä se, kun tulee reissusta takaisin ja laukku pitäisi purkaa!

6. Juhlitko pyhiä (pääsiäinen, joulu yms) sen takia, että ne ovat kristillisiä juhlia, vai tavan vuoksi?
Teologian opiskelijana mun pitäisi stereotypisesti vastata, että kristillisyyden nimissä. Mä oikeesti lähinnä sen hienon hengen vuoksi, joka on esim. ouluna ja pääsiäisenä, se on sellaista rauhoittumisen ja hyvän mielen aikaa.

7. Milloin olet viimeksi ollut vaikea asiakas?
Entisen poikaystäväni ja äitini mielestä osaan olla vaikea, koska osaan vaatia. Itsekin kassan duunia tehdessäni näen, että asiakkaan oikeus vaatia ja olla ilkeä ovat kaksi eri asiaa. Pyydän vain sitä, mikä minulle kuluttajana kuuluu. Se ei ole ilkeyttä.

8. Mikä yleinen lomakohde ei yllä sinun lomakohteisiisi?
 Tommoset perus Teneriffat ja Canariat sun muut.

9. Jos sinun olisi pakko nimetä lapsesi Disney-hahmon mukaan, minkä niminen hänestä tulisi? Voit laittaa sekä tytön että pojan nimen.
Pahan heitit. Tykkään tosi paljon disneyn leffoista ja en tajuu, miten tää voi olla muka vaikea kysymys!Arttur voisi olla aika söpö pojalle, mutta en keksi juuri disneyn leffoista hyvää tytölle..

10. Mihin maahan olisit halunnut syntyä?
 Tykkään asua Suomessa, mutta ehkä olisin voinut syntyä Australiaan tai Englantiin. Jos on siis pakko valita ;D

11. Mitä näet, kun nyt katsot ikkunasta ulos?
Pimeyttä. Terassin lasissa vesipisaroita ja valoja.

Pieni hyvä ele

Lohtushoppailua tarpeeseen. Paidat h&m, korvikset h&m ja tummat farkut bikbok.

Kävin vähän lohtushoppailemassa eilen, koska elämä potkii päähän. Samalla tää on kai tälläistä eron jälkeistä uudistumisvaihetta; uusi tukka, uudet vaatteet, uusi asunto..kaikki uutta. Asunnon saaminen ei vaan ole mistään helpoimmasta päästä ja se vähän surettaa. Kaverikämppä ja solukämppä hakusessa, mutta puolen vuoden jonotus. Ne ei siellä taida tajuta, että multa lähtee kämppä alta, koska ex-poikaystäväkin on muuttamassa pois. Mutta onneksi tein tänään jotakin hyvääkin. Soitin nimittäin esimiehelleni ja kysyin, että olisko mun kaverille töitä tarjolla ja mahdollisesti olisi, se on vain kaverista itsestä kiinni. Se tekee mut edes hitusen iloiseksi. Mäkin oon suunnitellut, että paiskisin kunnolla töitä ja kaverin kanssa lähdettäisiin kesän lopulla Nykkiin <3 Oikeesti tule jo kesä ja katoa paha..

Puristus

Perjantaina tukka nättinä sain aloittaa tämän elämän taipaleeni yksin. Kaverin luona meni ilta ja lähdin aamuyöstä duuniin. Eipä hirveesti ehtinyt nukkua, mutta ei se haittaa. Duunipäivä meni kivasti ja sain paljon nauraa. Samanaikaisesti sydämeeni vain sattuu. En pysty olemaan enää täällä saman katon alla eksäni kanssa, eikä oloa paranna se, että yhteiset kaverimme ovat ottaneet tietyn puolen. Se ei vain tunnu kovinkaan reilulta. Kurjaa, että kaverit näkevät mut yksin pahana ja ex-poikaystävä kerää kaikki sympatiat. Onkohan nämä taas niitä elämäntilanteita, joissa karsiutuu ne oikeasti hyvät ystävät? Onneksi oon tänään saanut paljon kannustavia sanoja ihmisiltä, mutta tää kotona oleminen ahdistaa. Voi kunpa joku hakis mut pois täältä! Voi kun muistaisit mut hoas, kun jaat asuntoja köyhille opiskelijoille!

Läheiset piristää-päivä

Tein tän perinteisen jutun heti eron jälkeen, jota naiset tekee eli käy kampaajalla totta kai. Tukkaa leikattiin ja raidoitettiin sekä kulmat värjättiin. Teki tosi hyvää tuon tason hemmottelu. Ei se jäänyt kuitenkaan sikseen. Läksin Helsingin suuntaan kaverin kanssa lounastamaan ja jutskailemaan juurta jaksain elämästä. Oli ihanaa vain olla ja jutella läheisen ystävän kanssa. Tämän jälkeen päästin kaverin lukemaan pääsykokeisiin ja näin äitini seuraavaksi kaupungilla. Vähän kaupoilla pyörittiin ja kaikkea kivaa nähtiin, mutta kauppaan ne jäikin. Vietettiin kaupan päälle vielä romanttinen leffa-ilta Anna Kareninan parissa. Se olikin vähän erilaisempi, mitä oletin..mutta tykkäsin!

Tuntuu aika kurjalta, kun poikaystävä ei suostu ottamaan muhun minkään tason yhteyttä ja ihan osakseen sen vuoksi, että hän on niin rikki. Olisi vain helpottavaa vaan puhua yhdessä käytännön asioista ja suhteestamme ylipäätänsä. Ehkä me naiset ollaan jossain asioissa vaan vähän erilaisimpia tai kaipa tämäkin on ihan yksilökohtaista. Samalta myös suututtaa se, että joutuu olemaan tämä paha jättäjä, joka ei muka ansaitsisi sympatiaa. Ihan kuin jättäjää ei sattuisi. Satun olemaan vaan tässä tilanteessa se, kuka joutui tekemään raskaan päätöksen. Kaikkeen tarvitaan muutenkin aina kaksi. Kukaan ei ole täydellinen. Muutenhan tässä tilanteessa ei edes oltaisiin.

When I start over again

Tässä sitä nyt ollaant ilman kämppää ja poikaystävää. Mä jätin mun poikaystävän tässä näin, koska tajusin haluavani olla yksin. Mä oon jotenkin vaan kasvanut ulos romanttisista tunteista häntä kohtaan, vaikka hän on mulle edelleen tärkeä. Kurjalta tuntuu, että homma ei toiminut ainakaan omalta osaltani. Oon vaan arvojani myöten muuttunut täysin ja alan ymmärtämään vähitellen mitä parisuhteelta haluan. Me olimme nuoria 19-vuotiaita, kun aloimme seurustelemaan ja sitä ennen olimme kavereita. Kahdessa vuodessa ehtii kuitenkin muuttua jonkin verran. Vaikka olinkin tämä jättäjä, voin sanoa ettei tämä ollut lainkaan helppoa.

Kämppä on hakusessa ja olen jo matkalla etsimässä arvojani. Haluan tehdä asioita, joita oikeasti haluan. Osakseen vapaus tuntuu hyvältä, mutta se myös pelottaa. En tiedä, mitä tulee tapahtumaan. Toivottavasti kaikkea hyvää edessä vielä odottaa. Uskomatonta, kuinka paljon olen saanut tukea ja rakkautta näinä lähipäivinä. Tunnen olevani onnekas. Varmaan viimeistään silloin tajuaa olevansa yksin, kun kaikki tavarat ovat pahvilaatikossa uudessa huoneistossa odottamassa avaajaansa. Omalla tavallaan olen hienossa asemassa, sillä mulla on koulupaikka, masennus hoidossa, ihania läheisiä auttamassa sekä vapauteni. Uskomatonta, että eräs mies pystyi muuttamaan elämäni yhdessä yössä näin. Hän eli juuri sellaista elämää, jota itse haluaisin elää ja mikä hienointa hän oli vapaa. Sain suuren muistutuksen siitä, että minulla on toteutumattomia unelmia. Aivan kuin kohtalo olisi kaiken tämän takana ja muuttanut elämäni suunnan hetkessä. En voi sanoa muuta kuin että elämä on mieletön mysteeri.