When I start over again

Tässä sitä nyt ollaant ilman kämppää ja poikaystävää. Mä jätin mun poikaystävän tässä näin, koska tajusin haluavani olla yksin. Mä oon jotenkin vaan kasvanut ulos romanttisista tunteista häntä kohtaan, vaikka hän on mulle edelleen tärkeä. Kurjalta tuntuu, että homma ei toiminut ainakaan omalta osaltani. Oon vaan arvojani myöten muuttunut täysin ja alan ymmärtämään vähitellen mitä parisuhteelta haluan. Me olimme nuoria 19-vuotiaita, kun aloimme seurustelemaan ja sitä ennen olimme kavereita. Kahdessa vuodessa ehtii kuitenkin muuttua jonkin verran. Vaikka olinkin tämä jättäjä, voin sanoa ettei tämä ollut lainkaan helppoa.

Kämppä on hakusessa ja olen jo matkalla etsimässä arvojani. Haluan tehdä asioita, joita oikeasti haluan. Osakseen vapaus tuntuu hyvältä, mutta se myös pelottaa. En tiedä, mitä tulee tapahtumaan. Toivottavasti kaikkea hyvää edessä vielä odottaa. Uskomatonta, kuinka paljon olen saanut tukea ja rakkautta näinä lähipäivinä. Tunnen olevani onnekas. Varmaan viimeistään silloin tajuaa olevansa yksin, kun kaikki tavarat ovat pahvilaatikossa uudessa huoneistossa odottamassa avaajaansa. Omalla tavallaan olen hienossa asemassa, sillä mulla on koulupaikka, masennus hoidossa, ihania läheisiä auttamassa sekä vapauteni. Uskomatonta, että eräs mies pystyi muuttamaan elämäni yhdessä yössä näin. Hän eli juuri sellaista elämää, jota itse haluaisin elää ja mikä hienointa hän oli vapaa. Sain suuren muistutuksen siitä, että minulla on toteutumattomia unelmia. Aivan kuin kohtalo olisi kaiken tämän takana ja muuttanut elämäni suunnan hetkessä. En voi sanoa muuta kuin että elämä on mieletön mysteeri.