Aika nostalginen viikonloppu takana. Oltiin perheen kesken raflassa syömässä ja sen jälkeen käytiin katsomassa vuonna 85, joka ylitti mun odotukset! Mun teki koko ajan mieli vaan laulaa mukana, koska oli sen verran svengaavaa musiikkia. Mä itse olen syntynyt vasta 90-luvulla, joten pääsin nyt perheen nuorimpana käymään siellä olkatoppausten vuosikymmenellä. Ollaan kotona aina kuunneltu just eppu normaalia ja muita vanhoja suomiklassikoita, joten biisit herätti tosi paljon muistoja, hyviä sellaisia. Kaikki maailman kännykät ja netit on niin arkipäivää, että on alkanut unohtua se aika, jolloin näitä ei vielä ollut käytössä suuremmin. Kuinka silloin pärjättiin? Ihan hienosti voisin sanoa, mutta ei enää. Uskomattomia tarpeita ihmisille on syntynyt vuosikymmenten saatossa. Mutta voi kaipaan joskus niitä vanhoja aikoja ja sitä musiikkia. Ehkä kuitenkin aika myös kultaa muistot.
Mä oon oikeesti koko viikonlopun syönyt ja herkutellut niin paljon, ettei mun tarvis enää vuoteen syödä. Äidin helmoissa on tää viikonloppu mennyt ja sukulaisia nähty. Tosi kivan naamion löysin neljällä eurolla huomisia yliopiston sitsejä varten. Odotan niitä todellakin innoissani! Ostin sitä varten punaista huulipunaakin, jollaista mulla ei oo ikinä ollut! Uusi alku, uudet kujeet. Miksipä ei uutta huulupunaakin?
Oi, onpas sulla ollut ihana viikonloppu! :) Mäkin haluaisin käydä katsomassa tuon leffan joskus, vaikka oonkin kuullut aika ristiriitaisia arvioita siitä... Kävin katsomassa sen teatteriversion muutama vuosi sitten, ja se oli ainakin ihan hauska :) Ja huulipunat on kyllä ihania, pitäisi itsekin muistaa käyttää useammin..
VastaaPoistaNo siis se nappaa, jos oot kuunnellut lapsuudessa eppuja tai tykkäät yleensä 80-luvun suomalaisesta musiikista. Mulla meinas lopussa jopa itku tulla!
Poista