perjantai 13. heinäkuuta 2012

Bad feeling

Tänään on tuntunut tosi kurjalta. Yksinäisyyden tunne on vienyt mua mennessään ja se ahdistaa. Oon nyt lähipäivinä saanut syödä rauhoittavia ennen nukkumaanmenoa. Viimeiset kaksi viikkoa ja seuraavat viikot tulevat varmasti olemaan rankkoja. Ensin kerroin kaverilleni hänen poikaystävänsä ahdistelusta ja jätkän tunteista mua kohtaan. Sitten kerroin poikaystävälleni. Tunnen itseni syylliseksi, vaikka ei pitäisi. Työpaikalla olo ahdistaa, sillä taas mokasin yhden näytön siellä, joka olisi pitänyt läpäistä. Pääni on vaan niin täynnä kaikkea, etten voi sataprossassesti keskittyä mihinkään. Vihdoin pääsin puhumaan työkavereilleni työpaikalla kokemastani ahdistelusta, joka on jäänyt kaivelemaan. En vain uskalla puhua siitä esimiehelle, vaikka pitäisi. En jaksaisi pitää kaikkea sisälläni yksin ja sen vuoksi tunnen aina olevani yksin, vaikka ihmisiä olisi ympärilläni. Olen aina tuntenut itseni ylimääräiseksi, enkä pääse siitä tunteesta eroon.

Koitan aina muistaa sen, että olen itseni luomassa vankilassa. Se on pahin paikka ikinä, koska se seuraa minne ikinä kuljetkin. Se puhuu sinulle rumasti ja uskot sitä. Kalterit pitävät aioissa, mutta jouduin tänään sanomaan tämän hetkisille murheilleni "mitä sitten?". Vaikka kaikki katoaisi, olisin silti tässä olemassa ja vaikuttamassa asioihin, joita nyt ja tulevaisuudessa tapahtuu. Menneisyys on menneisyyttä ja olen ottanut askeleen henkistä terveyttä. Välillä tulee otettua jonkun verran takapakkia, mutta koitan selviytyä tästä hetkestä ja tehdä parempia päätöksiä onneni suhteen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentista!