keskiviikko 18. heinäkuuta 2012

girls girls girls



 Pahin ahdistukseni on vihdoin ohi, sillä sain vihdoin viimein kerrottua työpaikka-ahdistelusta yhdelle esimiehistäni. Voi nää tytöt (ja kuvasta puuttuva tyttö) ovat sankareitani, sillä ilman heitä en olisi rohjennut kertoa asiasta. Olen vain niin uskomattoman helpottanut, että sain asian sydämeltäni. Pystyn vihdoin taas olemaan oma eloisa itseni.  En tiedä kuinka kauan tulemme olemaan samassa työpaikassa, mutta toivottavasti he pysyisivät elämässäni.

Tyttöjen väliset ystävyyssuhteet ovat parhaimmillaan oikeesti mahtavia. Mulla on ollut huonojakin ystävyyssuhteita, joista on oppinut paljon ja onneksi ne ovat taakse jäänyttä elämää. Hyvien kavereiden kanssa voi jakaa ilot ja surut, mikä parasta; kertoa oikeasti miltä tuntuu. On hienoa, ettei tarvitse teeskennellä olevansa jotai mitä ei ole. Oli vain ihanaa huomata, vaikka en ollut vähään aikaan täysin oma itseni, niin minua ei hylätty.

2 kommenttia:

Kiitos kommentista!