perjantai 13. huhtikuuta 2012

Se tunne, joka tuhoaa


Masennus, tuska tai ahdistus ei ole harrastus, jonka voi aloittaa kokeilun vuoksi. Siinä ei ole mitään hienoa, mutta en häpeä sitä. Itsemurha-ajatukset edelleen hävettävät, mutta minun on hyväksyttävä se, että tunsin valitettavasti aikaisemmin niin. Yhtenä päivänä suutahdin hieman työtovereilleni, jotka päivittelivät teon itsekkyyttä, ihmisen heikkoutta ja säälittävyyttä. Huomionhakuiset sitä vain "harrastavat".Voisin sanoa, että ihminen on pirun vahva, jos selviää niistä ajatuksista hengissä ja kykenee hakemaan apua. Tiedän itse sen tunteen, kun haluaa kuolla. En kaivannut lainkaan huomiota, enkä oikeastaan enää tuntenut mitään. Ainut toiveeni oli vain, että jäisin auton alle. Eipä siinä kohtaan enää jaksa ajatella yhtään ketään tai mitään. Koin lähinnä olevani säälittävä, koska en pystynyt tekemään sitä itse. Olin vain ihminen täynnä ahdistusta ja murhetta. Masennusta ja itsetuhoisuutta ei nähnyt kukaan lävitseni, olenhan sentään se mukava ilopilleri, joka on ollut aina toisten tukipilari. Olen psykiatrin mukaan hyvä näyttelijä. Karu totuus oli se, että tein sisäistä kuolemaa.

Monien sattumien kautta olen havainnut elämänhaluni. Nyt jälkeenpäin ymmärrän, etten kyennyt tekemään itsemurhaa, koska sisälläni paloi pieni elämänhalun liekki. Kuulostaa varmaan hassulta, mutta minulla on aina ollut jokin tunne siitä, että elän jonkun tärkeän asian vuoksi.Toivoisin vain, että se sama fiilis olisi ollut myös niillä, jotka ovat päätyneet itsemurhaan. Olemme kaikki kuitenkin pirun tärkeitä. Vaikken ole maininnut sanallakaan omakohtaisista kokemuksista työtoveirelleni asian suhteen, sanani saivat heidät kuitenkin hiljaiseksi edes hetkeksi. Itse olen tyytyväinen siihen, että valitsin elämän. Lainaan vielä tähän loppuun mäkikotka Matti Nykäsen hienoja sanoja: "elämä on ihmisen parasta aikaa". Aikamoisen hyvä tokaisu Matti.

4 kommenttia:

  1. Luin heti koko blogisi läpi! Ihailen kuule sun elämänasennetta, kaikilla pitäis olla samanlainen! :) Kiva kun olit piipahtanut blogissani, mua kiinnostaa tietää et mitä kautta olit löytänyt sinne? :)

    VastaaPoista
  2. Kiitos Ronja, positiivisuus kannattaa! Mä löysin sinne jotenkin sattumalta, kun vaan selailin blogeja :D

    VastaaPoista
  3. Ihana löytää tällasia kohtalotovereita ja ihana tietää ettei oo yksin! Itse kanssa kamppailen masennuksen kanssa. Sitä ei muut ihmiset ymmärrä, ennen kuin itse kokevat.

    VastaaPoista
  4. Juu täällä ollaan Mira, et ole ainoa :)

    VastaaPoista

Kiitos kommentista!