The value of money

Opiskelijana täytyy jatkuvasti miettiä, mihin kaikkeen on varaa. Oon onnekas, että asun poikaystäväni kanssa, joten kaikkea ei tarvitse yksin maksaa. Ruokaan kuitenkin menee aina rahaa, koska kaikkea tarvii ostaa tuplasti. Eilenkin kävin ostamasssa lähikaupasta kassillisen ruokaa, koska bongasin telkkaista, että mitä kaikkee halvalla löytyisikään. Ei muuta kuin pakkaseen vaan! Yksi mahtava juttu, joita tulee aina metsästettyä on punaiset ja keltaiset laput ruokatarvikkeissa. Siitä saakin päivän sapuskat. Kuitenkaan en haluaisi syödä erityisemmin mitään rasvaista ja muuta epäterveellistä. Erityisen tärkeää ruuan terveellisyys ja kalorimäärät ovat tässä vaiheessa, kun pitäisi laihduttaa.

Palaan taas kuitenkin itse rahaan. Välillä kun seuraa sellaisia ala-aste-ja yläasteikäisiä nuoria, niin tuntuu etteivät monet tunnu ymmärtävän rahan päälle. Onko ongelmana se, että heillä on liikaa vanhemmilta saatua rahaa? Paljon on rahaa käyttää energiajuomiin, karkkeihin, mehuihin, joita ihminen ei aidosti tarvitse päivittäiseen käyttöön. Viimeistään se, kun on varaa heitellä ympäriinsä pulloja ja tölkkejä, kertoo se jostakin. Kun palautan pari pulloa kauppaan voin saada maitotölkin tai jos palautan enemmän kerralla, voin maksaa ruokaostokset. Kukaan rahaa arvostava ihminen ei heittäisi rahaa roskikseen tai kaduille. Sentään romanikerjäläiset ovat ymmärtäneet panttipullojen arvon. Muistan itse hyvin yläasteella ollessani, kuinka kavereideni kanssa laskimme senttejä, jotta saisimme ostettua kaupasta suklaapatukan. Mä en saanut vanhemmiltani viikkorahaa, vaan rahaa silloin kuin sitä tarvitsin. Vanhemmat olivat kinnostuneita, mihin sen rahan käytin. Tein paljon lastenhoitokeikkoja tutuilleni, joista ansaitsin 10-20 euroa illasta ja olin siitä rahasta mahdottoman iloinen. Pidin myös kavereideni kanssa 4h-kerhoa kylällämme, josta ansaitsi myös pientä rahaa. Työtä tekemällä  oppi kyllä mahdottoman hyvin rahan arvon ja tällöin rahaa osaa käyttää viisaammin.

En ole kuitenkaan nuuka, mutta tällöin ymmärtää, kuinka paljon on tehtävä työtä jonkun asian eteen. Jos miettii sitä, että ostin reilun 400 euron ipadin ja jos tienaan 10,5 euroa tunti niin, kuinka monta tuntia olen tehnyt padini eteen. Laskitteko? 42 tuntia! Aika monta päivää, jos ihminen työskentelee keskimäärin 8 tuntia päivässä. On nuoria, joille vanhemmat ostavat kalliita tavaroita, ilman että nuori on joutunut tekemään töitä tavaran eteen. Helposti tällöin tämmöisistä jutuista tulee itsestään selvyyksiä. Ei ole ihme, että rahan arvo on kadonnut monen mielissä, eikä sitä tällöin osata käyttää. Näkyyhän tuo joidenkin suomalaisten rahankäytössä.Täytyy kuitenkin vielä sanoa, ettei aikuisetkaan vetele sen paremmin. Eräs poliitikko taisi juuri heittää, että hyvin hän itse kyllä pärjäisi 600 euron eläkkeellä kuukaudessa. Tämä setä taisi unohtaa vain sen, että tästä ei ole miinustettu vuokraa, ruokaa, laskuja ja muuta elämistä yleensä. Näin opiskelijana voin aika hienosti samaistua eläkeläisiin. Onneksi vielä tukeni lisäksi teen viikonloppuduunia, josta saa vähän ylimääräistä. Voin olla aika ylpeä siitä, että pärjään omillani ja oppinut vanhempieni avulla rahan arvon. Se, jos jokin on auttanut tulevaisuudessa enemmän kuin jatkuva lahjonta.

Voi viikset!

Morjesta taas kaikille. Takana  hieno viikonloppu, mutta tuntuu taas että energiat on nollissa. Aamu oli ihan jees, koska mä vihdoin edes hitusen aloin sisäistämään kreikkaa ja osasin lukea sitä! Lukihäiriöiselle on aina hieno saavutus, kun pysyy "tavallisten" opiskelijoiden perässä. Mulla on aika ulkopuolinen olo yliopistolla, koska kaipaisin omanhenkistä seuraa, jossa voisi olla oma itsensä. Oi ja missä ovat lukihäiriöiset, joista saisin tukea. Alkaa vaan tuntumaan, etten viihdy yliopistolla, mutta en haluaisi luovuttaa. Sitten mietin vanhempiani ja poikaystävääni, jotka pettyisivät hirveästi, jos lopettaisin. Aiheet ovat kyllä kiinnostavia, mutta toisaalta mielessäni on  pyörinyt, miksi olen unohtanut haaveeni opinto-ohjaajan työstä? Jos vielä jonkin aikaa katselisin ja etsin tietoa siitä, kuinka opinto-ohjaajan opinnot voisi saada suoritettua sivuaineena HY:ssä. Eiköhän tämä tästä. Mun piti mennä tänään salille, mutta unohdin kamat kotiin, joten täytyy mennä tänään vaan lenkille. Heips! =)

Ps. Skyfall oli aivan mahtava!

007-Skyfall

Nonniin elikkä tänään katsomaan 007-skyfall, leffa jota poikaystävä mielellään lähtee mun kanssa katsomaan. Kävin kaupasta hakemassa cheddar-poppareita, limpparit ja suklaapatukat, niin pääsee huomattavasti halvemmalla kuin ostaisi leffateatterista. Näitä asioita, joita opiskelijan täytyy miettiä. Onneksi mulla oli vielä yksi leffalippu käyttämättä.

Mutta VAPAA viikonloppu ikuisuuksiin! Ei duunia, ei koulua vaan ihan puhtaasti oon saanut olla kavereiden kanssa, siivota, pyykätä ja väsätä koulujuttuja. Perjantaina olin viettää halloweenia uudemman kerran kaveriporukan kanssa ja aamulla heräsin vasta aamupäivällä. En kauaa ehtinyt olemaan hereillä, niin läksin jo kaverille viettää iltaa. Jos yhtään katsoitte ulos, niin oli aikamoinen sumu. Oikea pyhäinpäivä sää, todella kummitteleva. Tänään oon ehtinyt vähän jatkaa siivoilua ja pyykkäilyä. Tein kreikan läksyt ja alkaa tuntuu, et alan pikkaisen hiffaa noita aakkosia. Etiikan essee on melkein tehty, kerrankin ei jää viime tippaan! Mutta nyt elokuviin, toivottavasti ei tuota petttymystä! Illan jatkoja!

ps. Ihan mahtava toi Adelen kappale!

Kiintymys

Viikset. Kaulaketju ostettu glitteristä 8,90 e

Ketjusta ja korusta tulivat yhdessä kaulakoru. Koru maksoi glitterissä 2e

Koru plus avaimet=avaimenperä. Löysin herkullisen korun glitteristä hintaan 2 e.

Morjens kaikille! Ihanaa on ollut kirjatua blogiin sisällä ja huomata kommenttien tulva, kiitoksia mahtavista kommenteista kaikille! Tässä vähän kuvaa mun uusista ihanista koruistani. Pääsivät heti käyttöön. Tää päivä on mennyt paremmin kuin eilinen, koska pääsin heti aamu yhdeksältä avautumaan stressistäni psykologille. Hänellä oli asioille jokin teoria, jota mun piti miettiä, mutta taisin jo unohtaa sen.. hyvä minä! Epäonnistumisen pelko on mulla vaan niin suuri, koska inhoan epäonnistumisen tuomaa tunnetta ylikaiken. Uskaltaisinkohan joskus antaa itseni epäonnistua jossakin? Olenhan sentään ihminen.

 Huomenna tapaan ensimmäisen terapeutti-ehdokkaan aivan yliopiston vierellä ja mua ehkä ihan vähän jännittää. Toivottavasti se ei oo mikään kauhea täti. Olisi jo tosi kivaa löytää jo terapeutti, mutta täytyy myöntää, että mulle tulee oikeesti ikävä mun psykologia. Hassuu, kuinka tuollaiseenkin ihmiseen ehtii kiintymään. Aluksi oli outoa olla asiakassuhteessa nuoren miehen kanssa, jolle en olisi koskaan uskonut avautuvani. Tässä taas pääsin huomaamaan, kuinka oleellinen asia on ihmisen persoona, ei sukupuoli tai ikä. Olen ollut aika onnekas, kun on saanut jutella ihmisen kanssa, joka aidosti välittää ja kuuntelee.Joku ihminen saa edes hetkeksi katoamaan sisäisen yksinäisyyden tunteeni.

Jumalaista halloweenia

Tässä onkin mun yliopiston halloween-pippaloiden vaatetus, jonka heitän taas uudelleen perjantaina ylleni. Asuni/minut palkittiin juhlien kauneimmaksi ja ihan hauskaa sinäänsä, koska äitini oli nähnyt vaivaa toogani eteen. Ihanaa, että pääsen käyttää tuota upeaa asua perjantaina ja saa taas laittautua oikein kunnolla iltaa varten. Oon vaan niin tyytyväinen, että päätin pitää vapaan viikonlopun ja tehdä kaikkea mukavaa. Oon niin väsynyt kaikesta; koulusta, töistä, syksystä ja muusta mikä liittyy mieleni sopukoihin. Mulla alkoi yliopistossa tänään kreikka ja oon ihan pihalla jo nyt siitä. Toivottavasti mun maisterintutkinto ei tuu jäämään kiinni yhdestä kielestä! Lukihäiriöni kanssa ei oo aina opiskelu mitään maailman ihaninta. Olisi kiva saada kielissä jotain helpotuksia, koska ne on mulle niin vaikeita. Motivaatiota kyllä riittäisi, mutta en omaksu niitä kovinkaan helposti. Oikeesti täytyy mennä johonkin specialryhmään opiskelee välillä tota kreikkaa, koska haluaisin ihan oikeasti oppia nuo asiat. Tää vaan stressaa mua entisestään. Taidan kaivata perinpohjin vertaustukea ja olisi mahtavaa löytää yliopistosta muitakin lukihäiriöisiä, jotten olisi niin yksinäinen.

Nettikiusaamisesta

Koulukiusaamisesta tunnutaan puhuvan harvasen päivä kouluissa, kodeissa ja mediassa. Erityisesti tyttöjen koulukiusaaminen muuttuu jatkuvasti fyysisemmäksi väkivallaksi. Tämä on hyvin huolestuttavaa. On eräs toinenkin kiusaamisen muoto, jolle ei ole annettu niin suurta huomiota edes lehtien palstoilla; nuorten tyttöjen nettikiusaaminen. Suurin ongelma tässä on se, ettei monet nuoret tai edes aikuiset eivät osaa mieltää sitä kiusaamiseksi, koska se tapahtuu netissä. Itse kiusaajakaan ei tajua kiusaavansa, koska latalee ilkeyksiä anonyymisti tai omalla nimellään netissä. Jopa ujonkin on helppoa on olla ilkeä ja piikettelevä netissä. Ilman kasvoja ja nimeä on helppoa sanoa asioita, joita kasvotusten ei koskaan sanoisi toiselle.

Tämä aihe kumpusi seurailessani nuorten keskustelupalstoja ja blogeja, joissa oli kirjoitettu, mitä ilkeämpiä asioita suoraan bloggaajalle tai nostettu keskustelunaiheeksi jonkun henkilön ulkonäkö tai elämä yleensä. Todella pahalta tuntui sen toisen ihmisen puolesta, jota tekstit koskivat. Itselleni heräsi vain kysymys, että mitä nämä ihmiset oikein ajattelivat jättäessään tuollaisia viestejä toiselle ihmiselle? Voiko joku saada suurta mielihyvää siitä, että haukutaan jonkun tytön ulkonäköä Demin keskustelupalstoilla? Tyttöjen kiusaaminen on hyvin raadollista, koska he ovat mestareita henkisen väkivallan käytössä.

"Silloin kun kävin n. 3 vuotta sitten gosupermodelissa sain kuulla olevani läski goottipentu, jonka tulisi tappaa itsensä"

"Kiusaaminen jatkui vapaa-aikanani netissä ja kaksi tyttöä pommitti yhdessä profiiliani vihaviestein. Myöhemmin vastaavaa nettikiusaamista jatkui (eri henkilön toimesta) mesessä. Minun käskettiin vetää ranteet auki ja hypätä ammeeseen."

"Joskus pari vuotta sitten joku valopää heitti blogiini kommentin, jossa toivoi kissani kuolevan."

Nämä tapa itsesi-aiheiset vihaviestit sai minut pohtimaan, että miksi nuoret tytöt ovat niin vihaisia? Ihmisen täytyy olla todella vihainen kirjoittaessaan jotain tälläistä ja tämä on hyvin huolestuttavaa. Kuten aikaisemmin jo totesin, tytöt todella osaavat käyttää henkistä väkivaltaa. Miksi kukaan ei ole kiinnostunut alaikäisten tyttöjen vihamielisestä nettikirjoittelusta? Eikö tämän luulisi kiinnostavan vanhempia, koulua tai yhteiskuntaa? Nettipoliisi yrittää kitketä vihamielistä kirjoittelua netissä, mutta hyvin vähälle huomiolle tuntuu jäävän nuorten tyttöjen toisilleen kirjoittamat viestit, joista osan luulisi kiinnostavan jopa poliisia. Kysymykseksi vaan nousee, että kenen on vastuu? Nuorilla tytöillä itsellään, vanhemmilla, poliisilla? Mitä, jos nuori joku kerta tappaakin itsensä? Pitääkö meidän todella odottaa niin kauan ennen kuin jotain pahaa tapahtuu.

"Aluks ilkeet kommentit saatto pilata koko päivän, mutta jotenkin niitten ilkeyksien vastaanottaminen on kasvattanut mua. Vaikka välillä tulee niin rankkaa settiä, mikä vetää mielen maahan."

"Eniten on satuttanut ulkonäköhaukkumiset ja sen takia mulla olikin itsetunto paskana vuos sitten. Myös kun seurustelin tultiin sanoo, että poikaystävä olisi pettänyt mua."

"Vihaan sua", "olet läski ja ruma", "tapa ittes"-kommentit tai perättömät juorut ovat arkipäivää  nettikiusaamisen kohteeksi joutuneille nuorille. Monet tulevat kiusatuiksi koulussa ja joillakin se julma maailma toistuu vielä kotona omalla kotikoneella. Suurin osa saattaa kokea nettikiusaamista jossakin muodossa ja ihan tuntemattomilta ihmisiltä. Surullisinta tässä on vain se, että nuoret eivät saa olla turvassa edes omassa kodissaan, vaan kiusaaminen jatkuu vielä koulun päätteeksi tai vain netissä. Kodin tulisi olla kuitenkin monille se turvapaikka, jossa voi olla aidosti oma itsensä. Pahinta on se, että kiusaamisen kanssa jäädään yksin ja nuori joutuu kovettamaan itseään ajan kanssa. Ilkeiden kommenttien vastaanottaminen on varmasti hyvin vaikeaa nuorelle ihmiselle, joka vasta rakentaa itseään ja on muutenkin hyvin epävarma itsestään.

Suureksi kysymykseksi jää, että miksi nettikiusaaminen edes mahdollistetaan? Nykyisin aivan mahtava juttu on kuitenkin se, että keskustelupalstoilla täytyy olla kirjautunut, jotta voi jättää kommentin. Ilmianto-napit alkavat olemaan aika yleisiä, poliisi seuraa netissä ja blogeissa on mahdollisuus päättää, voiko anonyymit kommentoida. Kommentit on varmasti kivoja, mutta en antaisi anonyymien kommentoida blogiini, koska tiedän sieltä tulevan paljon ilkeää kommenttia ja minun ei tarvitse sietää sellaista. Kenenkään ei tarvitse. Suurin vastuu on tietenkin kirjoittajalla itsellään, vaikka vastuunpakeneminen on tehty aika helpoksi. Tärkeää olisi, että aiheesta puhuttaisi avoimesti kouluissa, kodeissa ja mediassa, koska uskon sen monen kiusaajan heräävän siihen todellisuuteen, että tämä ei ole hyväksyttävää ja meitä kiinnostaa, miten hän voi. Nettikiusaaminen johtuu paljolti siitä, ettei sen ymmärretä olevan edes kiusaamista, yhdistettynä vihakirjoittamisen helppouteen ja nuoren pahanolon purkamiseen.

Otin sähköpostitse yhteyttä Aino Rossiin, joka kirjoittaa Uino-nimistä lifestyle/tyyli-blogia ja pyysin häntä kertomaan, kuinka hän on itse kokenut blogiinsa saamistaan vihaviesteistä. Hienoa, että Aino uskalsi rohkeasti kertoa kokemuksistaan, sillä harva uskalsi antaa kasvoja näinkin tärkeälle aiheelle kuin nettikiusaaminen. Kiitos Aino!

http://uino.indiedays.com/2012/10/23/valkoinen-t-paita-ja-siniset-farkut/041-23/

-Kuinka paljon blogiisi ilmestyy asiattomia viestejä tai jopa vihamielistä kommenttia?

-Melkein päivittäin, sillä kommentteja tulee kuitenkin päivittäin 30-200 kappaletta, niin vaikea on olettaa että kaikki olisivat positiivisia :) Ei niitä ihan hirveästi tule, mutta aina muutama äkäpussi mahtuu joukkoon.

-Millaisia ne ovat? Mitkä ovat erityisesti jäänyt mieleen?

-monesti ehkä hieman pilkkaavia, vaikka että asu on kamala ja reidet näyttävät isoilta.. Eniten jää mieleen ne, joissa loukataan joko poikaystävääni tai muita lähimmäisiäni, sillä sellaisia kommentteja en ota kevyesti, kun ehkä itseäni koskevat :) 

-Millaisia fiiliksiä ne aiheuttavat sinussa?

- Onneksi olen melkein 4 vuoden bloggaamisen ansiosta osannut suhtautua niihin hyvin ja rauhallisesti, yleensä huumorintajulla :) Jos on joku ärsyttävämpi kommentti, niin sen voi jakaa muiden bloggaajien kanssa ja ehkä nauraa sille tai miettiä sitä, kuten "taidat olla raskaana kun muutatte isompaa asuntoon.." Tämähän sai minut vain nauramaan ja vaikka jotkut yrittävät loukata tahallaan, niin joskus he vain antavat tietämättään hyvät naurut :) Itsetuntoni oli ennen tosi huono ja nuorena en kestänyt mitään kritiikkiä, tämä blogin pitäminen on kasvattanut minua ihmisessä ja tuonut asennetta. 

-Mitä haluaisit sanoa asiattomia kommentteja kirjoittaville henkilöille? 
Minusta kenenkään ei tulisi sanoa mitään mitä ei uskaltaisi sanoa kasvotusten, silloin tietää jos ylittää rajan. Koska on netissä ja anonyyminä, ihmiselle tulee ns."jumala" fiilis, voi olla kuka vain ja sanoa mitä vain! Silloin helposti tietämättä loukkaa toisia, vähän tai enemmän. Kritiikkiä otan aina vastaan myös, mutta ennen sen antamista voisivat ihmiset lukea sanakirjasta mitä se tarkoittaa, sillä monien lauseet menevät enemmänkin näin"tämä on vain kritiikkiä, joten toivottavasti otat tämä hyvin vastaan :) Sinulla on rumat hiukset, värjää mustiksi !".

Myös pitäisi ajatella ennen kommentin laittoa, mistä sinusta tuntuisi jos joku tulee jatkuvasti haukkumaan oudosta nenästä ja isoista jaloista.

Maaseutu

Kollaasia vanhempieni luota maaseudulta. Menin porukoille töiden jälkeen perjantaina ja yövyin yhden yön. Tehtiin äitin kanssa mun halloween asua eli toogaa. Tänään sit näin millainen lopputulos on ja siitä tuli aika hyvä. Tosi vaikeeta selittää, miltä tulen näyttämään, joten laitan myöhemmin kuvaa. Mä rakastan halloweenia ja mun mielestä on aina joka vuosi yhtä siistiä, kun se taas saapuu. Kaupallinen jenkkijuhla tai ei, mutta tykkään tykkään silti! Ostin muuten tosi kivan joulukalenterin tänään..ja nyt on vasta lokakuu. Oon aikamoinen jouluintoilija. Ei enää kauaa jouluun..

Viime viikolla ensilumet saapuivat Suomeen ja ilma on viilennyt ihan sairaasti. Teen jäätymiskuolemaa ja haaveilen vähän paremmasta syystakista. Mutta toisaalta saapuu pian hullut pakkaset, joten väliaikatakkia en ehtisi hirveästi edes käyttää ja talvitakkia en halua vielä pukea. Inhottaa vaan palella. Todella suuria ongelmia. Kylmyys ja pimeys on kyllä vaikuttanut muhun, sillä oon koko ajan ihan hirveen väsynyt. Toivottavasti alkaisin vähän virkistymään ja voisin lopettaa energiajuomien litkimisen.

Ihanaiset teeleivät

Tässäpäs se syysloma sitten oli ja meni. Mahtavaa oli kyllä saada nukkua tunnin pidempään, vaikkakin nyt päivät lyhenevät entisestään. Aamusta vähän leivoin teeleipiä ja kävin äänestämässä. Päivä menikin duunissa. Eilen koukutuin katsomaan ylen Teiniäitejä, joka kertoo siis neljästä nuoresta naisesta, jotka ovat saaneet jokainen lapsensa alaikäisinä. Katsoin heti kaikki neljä jaksoa areenasta ja odotan malttamattomana, että ensi viikon jakso tulisi jo! Kurkkasin myös samalla Teyan blogin, kuka on yksi sarjan tytöistä. Blogissaan hän juuri kertoo, ettei todellakaan ole enää kiinnostunut osallistua sarjan 2.kaudelle. Toisaalta harmi, ettei enää osallistu, sillä kaikki tytöt vaikuttivat mielenkiintoisilta persoonilta.
 
Uskomatonta vaan, että jotkut nuoret tytöt haluisivat hankkiutua raskaaksi, jotta saisivat julkisuutta. Voin vaan kuvitella, kuinka sarjan tytöt pyörittelisivät silmiään, jos kuulisivat jonkun hankkiutuneen raskaaksi heidän ohjelmansa myötä. Olen kuitenkin aina miettinyt sitä, että kuinka moni tyttö esimerkiksi jenkeissä on hankkiutunut raskaaksi Teiniäidit-sarjan vuoksi?  Miksi nuorilla on vain niin kiire kasvaa aikuisiksi? Kun muistelen vain itseäni lapsena ja teininä, en olisi millään halunnut kasvaa aikuiseksi. Aikuisuudessa ahdisti niin kaameasti se kaikki vastuu, mitä aikuisuus toisi tullessaan. Kuitenkin täytyy myöntää "näin aikuisempana", ettei tämä niin kaameaa ole ollut, sillä kun kaikkeen on kasvanut vähitellen. Olisi ollut hirveää tulla raskaaksi 15-16-vuotiaana, sillä siihen en olisi ollut todellakaan valmis ja en edes vieläkään. Nyt rakennan itseäni pala palalta.

Herkulliset teeleivät:

*4 1/2dl vehnäjauhoja
*2tl leivinjauhetta
*1/2 suolaa
*1/2 sokeria
*60g pehmeää voita
*2dl maitoa

Sekoita kaikki kuivat aineet ja lisää pehmeä voi. Lisää maito lorauksittain koko ajan hiljalleen sekoittaen. Taputtele leivinpaperille kaksi pyöreää leipää aikalailla litteäksi. Jos haluat toisesta omenaisen teeleivän, pilko omena suikaleiksi ja asettele ne pyöreän taikinan päälle. Lisää sokeria ja kanelia makusi mukaan. Laita teeleivät uuniin 15minuutiksi 225 asteeseen. Nautiskele teen kera.