The blue

Olin ihan sairaan innoissani, kun tilasin kuvan mekon nellyltä, koska olin pitkään etsinyt juuri tuollaista ihanuutta!  Mekkoa olisi helppoa yhdistellä erilaisten vaatteiden ja tyylien kanssa, arkeen sekä juhlaan. Sitten kun mekko saapui, se oli liian pieni. Mälsin juttu oli se, ettei nellyltä löytynyt suurempaa kokoa. Arvaa vaan, että kuinka paljon harmitti. Tässä jäin vain pohtimaan, kuinka vaikeaa on varmasti XL-kokoisten naisten löytää muodikkaita vaatteita, mutta onneksi monet isot ketjut ovat tulleet heitä vastaan. Mä edelleen sisukkaasti laihdutan. Lääkkeet ovat vaihdettu, koska ne lihottovat 15 kiloa. Nykyiset ovat puolittaneet ruokahaluni, mutta isona pelkona mulla on ollut, että en siltikään pysty laihtumaan. Kävin eilen vaa`alla ja huomasin laihtuneeni 1,5 kg, oih vihdoin! Olisin vain niin superonnellinen, jos pääsisin normaaliin kokooni. Se vaan vaatii kovaa työtä. Lihoaminen on niin kumman helppoa, mutta ei vastaavasti laihduttaminen. Tuntuu tässä mielessä aivan hulluilta länsimaisten ihmisten ongelmat, kun muualla nähdään nälkää ja me teemme kaikkemme näyttääksemme laihoilta. Kuitenkin tähän täytyy todeta, että en laihduta siksi, jotta näyttäisin hyvältä, vaan jotta olisin terveempi henkisesti ja fyysisesti.

Sisustuslöpinää

Heippa vaan kaikille! Nyt on vanha sohvan rotisko heitetty kaatopaikalle ja uudempi kivempi tilalla. Meillä oli aikaisemmin siniharmaa kulmadivaani, josta oli kangas ihan mäsänä, niin oli kivaa päästä siitä vihdoin eroon. Nykyinen on siisti vaalea kolmenistuttava sohva. Täytynee laittaa lähipäivinä uutta kuvaa sohvasta. Haluun vaan saada uudet tyynyt, koska nyt ei ainakaan nuo nykyiset oikein sovi. Monet tutut on tosi välinpitämättömiä sen suhteen, että miltä kämppä näyttää ja mä oon niin päinvastainen! Koen tosi tärkeeksi, että ympäristö, jossa elän eli oma kotini on omannäköinen. Välillä on vain aivan mahdottoman vaikeeta valita kämpän tyylisuunta, koska tykkään tosi monista sisustustyyleistä; vanhasta, modernista, vaaleesta, värikkäästä ja eksoottisesta. Kuitenkin on juttuja, joista en ehdottomasti pidä. Tällaisia ovat 90-luvulta peräiset lasivitriinit, kuluneet nahkasohvat, tumman vihreä tai mauton tyylien ja värien yhdistelmä. Se, mitä voi pitää rumana ja tyylittömänä on joka tapauksessa katsojan silmässä.

Millainen sisustustyyli on teidän juttunne ja mistä ettet todellakaan pidä?

Tyynyjahti

Oon tosi innoisani meidän tulevasta sohvasta, joka muuttaa huomattavasti asuntomme ilmettä pysyvästi. Kiertelin tänään parisen tuntia sisustusliikkeitä ja koitin etsiä sohvatyynyjä sekä pöytätabletteja. Kaikkea kivaa löytyi, mutta se kiva myös maksaa. Sain paljon ideoita ja odotan kuitenkin ensin sohvan saapumista, niin näkee minkälaiset tyynyt oikeastaan sopivat tyyliin. Kuten kuvista hyvin näkyy, niin joulu on todella tulossa ja kaupoissa se onkin jo. Haluisin hankkia sata ja yksi asiaa ja koristella kämpän jouluiseksi. Poikaystävä on yrittänyt sanoa, että jouluun on vielä ikuisuus, mutta eihän siihen oo enää kuin reilu kuukausi eli tosi pian! Mahtava homma on myös se, että joululahjat on melkein jo hommattu, joten vois kotiakin sisustaa sen mukaisesti. Oon vasta makkariin laittanut jouluvalot ja tahtoisin sitä todellakin lisää. Mä voisin oikeesti varmaan mennä ympärivuotiseksi tontuksi joulupukin pajaan turisteille. Mulla tätä jouluhenkeä riittää. Oon jo pitkään miettinyt, että mitä jälkiruokaa tekisin silloin ja leipoisinko tänä vuonna pipareita. Tämmöistä taas pienessä kuplassani mietin. Onneksi on viikonloppu ja taas kerran duuniin pitäisi mennä. Tule jo joululoma!

Herkistellään

Tummat farkut ja farkkupaita Cubus ja paidat Gina tricot.

Aivan ihana ilma on ollut tänään! Oli kyllä ihanaa herätä aamulla kymmeneltä auringonpaisteeseen ja lähteä etiikan luennolle yliopistolle. Tää on pitkästä aikaan päivä, jolloin en ole tehnyt jäätymiskuolemaa ulkona tai sisätiloissa koululla. Oli muutenkin tosi hyvät luennot, joita jaksoi kuunnella ja olla henkisesti mukana. Voinko sanoa näin, mutta harmittaa, kun olen tälläinen herkkis. Nyt olen viihtynyt paremmin yliopistolla ja jutellut enemmän ihmisille, joka on edistänyt myös omaa viihtymistäni. Pahoitan vain niin helposti mieleni, jos joku sanoo jotakin tietyllä äänensävyllä tai jostain eleistä. Analysoin vain aivan liikaa kaikkea. Oppisinpa vain olemaan semmoinen, että toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, enkä vain jäisi vatvomaan kaikkia turhanpäiväisyyksiä. Rasittavaa olla tälläinen herkkis. Päivän päätteeksi sain itseni raahattua salille, vaikka laiskotti aivan vietävästi. Olen niin tyytyväinen, että kävin vähän tekemässä jotakin kroppani eteen. Tämmöiselle herkkiksellekin liikkuminen tekee hyvää.

The value of money

Opiskelijana täytyy jatkuvasti miettiä, mihin kaikkeen on varaa. Oon onnekas, että asun poikaystäväni kanssa, joten kaikkea ei tarvitse yksin maksaa. Ruokaan kuitenkin menee aina rahaa, koska kaikkea tarvii ostaa tuplasti. Eilenkin kävin ostamasssa lähikaupasta kassillisen ruokaa, koska bongasin telkkaista, että mitä kaikkee halvalla löytyisikään. Ei muuta kuin pakkaseen vaan! Yksi mahtava juttu, joita tulee aina metsästettyä on punaiset ja keltaiset laput ruokatarvikkeissa. Siitä saakin päivän sapuskat. Kuitenkaan en haluaisi syödä erityisemmin mitään rasvaista ja muuta epäterveellistä. Erityisen tärkeää ruuan terveellisyys ja kalorimäärät ovat tässä vaiheessa, kun pitäisi laihduttaa.

Palaan taas kuitenkin itse rahaan. Välillä kun seuraa sellaisia ala-aste-ja yläasteikäisiä nuoria, niin tuntuu etteivät monet tunnu ymmärtävän rahan päälle. Onko ongelmana se, että heillä on liikaa vanhemmilta saatua rahaa? Paljon on rahaa käyttää energiajuomiin, karkkeihin, mehuihin, joita ihminen ei aidosti tarvitse päivittäiseen käyttöön. Viimeistään se, kun on varaa heitellä ympäriinsä pulloja ja tölkkejä, kertoo se jostakin. Kun palautan pari pulloa kauppaan voin saada maitotölkin tai jos palautan enemmän kerralla, voin maksaa ruokaostokset. Kukaan rahaa arvostava ihminen ei heittäisi rahaa roskikseen tai kaduille. Sentään romanikerjäläiset ovat ymmärtäneet panttipullojen arvon. Muistan itse hyvin yläasteella ollessani, kuinka kavereideni kanssa laskimme senttejä, jotta saisimme ostettua kaupasta suklaapatukan. Mä en saanut vanhemmiltani viikkorahaa, vaan rahaa silloin kuin sitä tarvitsin. Vanhemmat olivat kinnostuneita, mihin sen rahan käytin. Tein paljon lastenhoitokeikkoja tutuilleni, joista ansaitsin 10-20 euroa illasta ja olin siitä rahasta mahdottoman iloinen. Pidin myös kavereideni kanssa 4h-kerhoa kylällämme, josta ansaitsi myös pientä rahaa. Työtä tekemällä  oppi kyllä mahdottoman hyvin rahan arvon ja tällöin rahaa osaa käyttää viisaammin.

En ole kuitenkaan nuuka, mutta tällöin ymmärtää, kuinka paljon on tehtävä työtä jonkun asian eteen. Jos miettii sitä, että ostin reilun 400 euron ipadin ja jos tienaan 10,5 euroa tunti niin, kuinka monta tuntia olen tehnyt padini eteen. Laskitteko? 42 tuntia! Aika monta päivää, jos ihminen työskentelee keskimäärin 8 tuntia päivässä. On nuoria, joille vanhemmat ostavat kalliita tavaroita, ilman että nuori on joutunut tekemään töitä tavaran eteen. Helposti tällöin tämmöisistä jutuista tulee itsestään selvyyksiä. Ei ole ihme, että rahan arvo on kadonnut monen mielissä, eikä sitä tällöin osata käyttää. Näkyyhän tuo joidenkin suomalaisten rahankäytössä.Täytyy kuitenkin vielä sanoa, ettei aikuisetkaan vetele sen paremmin. Eräs poliitikko taisi juuri heittää, että hyvin hän itse kyllä pärjäisi 600 euron eläkkeellä kuukaudessa. Tämä setä taisi unohtaa vain sen, että tästä ei ole miinustettu vuokraa, ruokaa, laskuja ja muuta elämistä yleensä. Näin opiskelijana voin aika hienosti samaistua eläkeläisiin. Onneksi vielä tukeni lisäksi teen viikonloppuduunia, josta saa vähän ylimääräistä. Voin olla aika ylpeä siitä, että pärjään omillani ja oppinut vanhempieni avulla rahan arvon. Se, jos jokin on auttanut tulevaisuudessa enemmän kuin jatkuva lahjonta.

Voi viikset!

Morjesta taas kaikille. Takana  hieno viikonloppu, mutta tuntuu taas että energiat on nollissa. Aamu oli ihan jees, koska mä vihdoin edes hitusen aloin sisäistämään kreikkaa ja osasin lukea sitä! Lukihäiriöiselle on aina hieno saavutus, kun pysyy "tavallisten" opiskelijoiden perässä. Mulla on aika ulkopuolinen olo yliopistolla, koska kaipaisin omanhenkistä seuraa, jossa voisi olla oma itsensä. Oi ja missä ovat lukihäiriöiset, joista saisin tukea. Alkaa vaan tuntumaan, etten viihdy yliopistolla, mutta en haluaisi luovuttaa. Sitten mietin vanhempiani ja poikaystävääni, jotka pettyisivät hirveästi, jos lopettaisin. Aiheet ovat kyllä kiinnostavia, mutta toisaalta mielessäni on  pyörinyt, miksi olen unohtanut haaveeni opinto-ohjaajan työstä? Jos vielä jonkin aikaa katselisin ja etsin tietoa siitä, kuinka opinto-ohjaajan opinnot voisi saada suoritettua sivuaineena HY:ssä. Eiköhän tämä tästä. Mun piti mennä tänään salille, mutta unohdin kamat kotiin, joten täytyy mennä tänään vaan lenkille. Heips! =)

Ps. Skyfall oli aivan mahtava!

007-Skyfall

Nonniin elikkä tänään katsomaan 007-skyfall, leffa jota poikaystävä mielellään lähtee mun kanssa katsomaan. Kävin kaupasta hakemassa cheddar-poppareita, limpparit ja suklaapatukat, niin pääsee huomattavasti halvemmalla kuin ostaisi leffateatterista. Näitä asioita, joita opiskelijan täytyy miettiä. Onneksi mulla oli vielä yksi leffalippu käyttämättä.

Mutta VAPAA viikonloppu ikuisuuksiin! Ei duunia, ei koulua vaan ihan puhtaasti oon saanut olla kavereiden kanssa, siivota, pyykätä ja väsätä koulujuttuja. Perjantaina olin viettää halloweenia uudemman kerran kaveriporukan kanssa ja aamulla heräsin vasta aamupäivällä. En kauaa ehtinyt olemaan hereillä, niin läksin jo kaverille viettää iltaa. Jos yhtään katsoitte ulos, niin oli aikamoinen sumu. Oikea pyhäinpäivä sää, todella kummitteleva. Tänään oon ehtinyt vähän jatkaa siivoilua ja pyykkäilyä. Tein kreikan läksyt ja alkaa tuntuu, et alan pikkaisen hiffaa noita aakkosia. Etiikan essee on melkein tehty, kerrankin ei jää viime tippaan! Mutta nyt elokuviin, toivottavasti ei tuota petttymystä! Illan jatkoja!

ps. Ihan mahtava toi Adelen kappale!

Kiintymys

Viikset. Kaulaketju ostettu glitteristä 8,90 e

Ketjusta ja korusta tulivat yhdessä kaulakoru. Koru maksoi glitterissä 2e

Koru plus avaimet=avaimenperä. Löysin herkullisen korun glitteristä hintaan 2 e.

Morjens kaikille! Ihanaa on ollut kirjatua blogiin sisällä ja huomata kommenttien tulva, kiitoksia mahtavista kommenteista kaikille! Tässä vähän kuvaa mun uusista ihanista koruistani. Pääsivät heti käyttöön. Tää päivä on mennyt paremmin kuin eilinen, koska pääsin heti aamu yhdeksältä avautumaan stressistäni psykologille. Hänellä oli asioille jokin teoria, jota mun piti miettiä, mutta taisin jo unohtaa sen.. hyvä minä! Epäonnistumisen pelko on mulla vaan niin suuri, koska inhoan epäonnistumisen tuomaa tunnetta ylikaiken. Uskaltaisinkohan joskus antaa itseni epäonnistua jossakin? Olenhan sentään ihminen.

 Huomenna tapaan ensimmäisen terapeutti-ehdokkaan aivan yliopiston vierellä ja mua ehkä ihan vähän jännittää. Toivottavasti se ei oo mikään kauhea täti. Olisi jo tosi kivaa löytää jo terapeutti, mutta täytyy myöntää, että mulle tulee oikeesti ikävä mun psykologia. Hassuu, kuinka tuollaiseenkin ihmiseen ehtii kiintymään. Aluksi oli outoa olla asiakassuhteessa nuoren miehen kanssa, jolle en olisi koskaan uskonut avautuvani. Tässä taas pääsin huomaamaan, kuinka oleellinen asia on ihmisen persoona, ei sukupuoli tai ikä. Olen ollut aika onnekas, kun on saanut jutella ihmisen kanssa, joka aidosti välittää ja kuuntelee.Joku ihminen saa edes hetkeksi katoamaan sisäisen yksinäisyyden tunteeni.