Onnen sirpaleita

Ps. Marimekon astiat ovat ihania! Tahdon, tahdon, tahdon..

Morjensta taas ikuisuuksiin. Voisin näin ensimmäisenä todeta, että muutto oli nopea, mutta raskas. Hermot venyivät ja paukkuivat itse kullakin, mutta loppujen lopuksi asiat menivät hienosti. Eläminen uuden kämppiksen kanssa on sujunut kivasti ja uusi koti alkaa näyttää kodilta. Rahat jatkuvasti lopussa, kun on ollut hankittavaa paljon ja jota on myös vielä. Viime lauantaina kuivauskaappi romahti, jonka seurauksena astioita hajosi alle 200 euron edestä, joka tuntuu aika ilkeältä köyhälle opiskelijalle. Joka tapauksessa sirpaleet tuottavat onnea ja ne ovat vain esineitä, vaikkakin rakkaita sellaisia. Mä oon aika onnellinen, vaikka pientä takapakkia on myös ollut, mutta toisaalta uskomattoman paljon hyvää. Superihana uutinen on se, että musta tulee täti (vihdoinkin!) ja pääsin ensi vuodelle teologisen tiedekunnan tuutoriksi. Lisäksi rakkautta on taas ilmassa; olen löytänyt rinnalleni ihanan tyypin, joka tekee oloni todella hyväksi. Jotenkin on vain tosi hyvä fiilis tämän suhteen ja voisin ajatella olevani hänen kanssaan vielä pitkään. Ehkä tämä villi ja vapaa sielu on hetkeksi rauhoittunut ja huokaisee rakkauden tunteesta, joka on taas vallannut hänet. Minä kiitän ja kuittaan.

Black and white day

Hellurei ja elossa ollaan, vaikka blogista sitä ei aina voisi uskoa. Helkatisti kiirettä ja stressiä, koulun ja muuton puolesta. Oon yrittänyt kovasti lukea, mutta huono keskittymiskyky ei anna periksi. Tuntuu vain etten opi ja stressaannun siitä lisää ja sitten ei taas opi, voi tätä noidankehää! Mä haaveilen vaan, että tentit on ohi ja että pääsen keskittymään muuttoon..okkei ja lomakin olisi tulossa, mutta lukemisen merkeissä sekin vähän menee. Vois kuitenkin tehdä jotain mukavaakin(?). Sen verran olen itseäni tässä ilahtunut, että ostin tänään itselleni kivan hopeisen korun ginasta ja kävin testailemassa uusia salivaatteita stadiumista. Housut lähtivät messiin ja toppikin, joten nyt on taas kivempaa käydä salilla! Oivia tapoja motivoida ihmismieltä. Mulla voi olla tässä lähiaikoina toi netti aika heikosti käytössä, joten antakaa anteeksi, jos taas vähän hiljaista täällä.

18-200mm

Moikka jälleen kerran! Nyt meikä alkaa saada hyviä kuvia, kun ostin itselleni uuden objektiivin vanhan rikkinäisen tilalle jei! Testasin jo liikkeessä canonin miltei vastaavaa ja miellytti kovasti, mutta hinta laittoi miettimään. Kyselin sitten käytettyjä ja tais olla niin että 300 eurolla olis irtonut, kunnes hän esitteli mulle vielä paremman objektiivin ja joka oli canonia halvempi: sigman 18-200mm! Suosittelen ostamaan siis muuta kuin noita merkki-objekteja, koska saat samaan hintaan huomattavasti parempaa. Mun tää objektiivi kuvainvakaimella maksoi 395e ja ilman tuota hienoutta 295e, ei tuohon hintaan saisi mitään canonilta esimerkiksi! Mielettömän tyytyväinen olen ollut tuohon kapistukseen! Ja täytyy kehua Rajala pro-shopin myyjää, tosi hyvä suositus! =)

Kuinka voisin teidät poloiset laittaa pimeään laatikkoon?

Moikka taas kaikille! Mulla on ollut tosi nostalgiset fiilikset tässä viime päivinä, koska mulle tulee ikävä tätä kämppää. Oon saanut yhden pahvilaatikollisen vasta pakattua ja en haluaisi millään alkaa pakkaamaan. Tää tuntuu vaan todella vaikeelta. Tosi hyvää muistoja tästä kämpästä, kaikkineen hetkineen, jolloin oon viettänyt eksän kanssa romanttista iltaa, heitelty hupsuja juttuja toisillemme, naurettu, kavereitten kanssa vietetty railakasta iltaa, tupareiden viettoa ja erityisesti jäi mieleen viime kesän hippileiri, joka oli täällä kämpässä summersoundien aikaan. Voi niin hyviä muistoja! Oltiinkin nykyisen eksän kanssa niin onnellisia, kun muutettiin yhteen ja juostiin miljoonassa kaupassa kaiken maailman hyllyköiden perässä. Ollaan kannettu, koottu ja järjestelty yhdessä kalusteita. Kyllä meinaa tulla itku, kun tajuaa kuitenkin sen, että ensiviikolla muutan pois. Tykkäsin muutenkin tästä kämpästä ja alueesta muutenkin..niin ja tuleehan eksääkin ikävä.

Sisustusunelmia in my chaos

Morjens, pitkääästä aikaa! Mulla on ollut niin sairaan kiireinen viikko, ettei mitään rajaa, siksi olen elänyt lievää hiljaiseloa. Alan olemaan ehkä hitusen ylirasittunut, koska nukahtelen melkein jokaiselle luennolle, tärisen ja kärsin pääsärystä. Ehkä täytyy alkaa ottamaan iisimmin. Hieno viikko joka tapauksessa takana! Vähän ehkä koulussa käyty, opiskelijariennoissa vietetty aikaa, nähty ystäviä, sydämiä murskattu ja omaa sydäntäni hellitty. Nyt on vaan kiitettävät paineet saada kouluhommat kasaan ennen tenttien alkamista. Mua on vaan viety vähän pahoille teille erään herran toimesta, joten siksi olen ollut henkisesti ja fyysisesti koulumaailmasta veke.

Itse asiaan! Halusin nyt vihdoin laittaa kuvaa sekalaisen asuntoni keskeltä, jossa päätin nappasta pari laadutonta kuvaa mun toissa lauantain shoppailuista.Satuin tänä lauantaina (vaikka piti tehdä esseetä) ostamassa uuden imurin uuteen asuntoon ja rahin! Mutta kokonaisuuden te näätte sitten KAHDEN VIIKON PÄÄSTÄ, KUN OLEN MUUTTANUT, JEI! Tuossa ensimmäisessä on mun söpö bussini, jonne voin laittaa rahaa säästöön (jos sitä jää), mutta koriste-esineeksi oikeasti tarkoitettu. Ja toi leipälaatikko!!!! Olin nähnyt tosi monissa sisustusliikkeissä kyseisen vaaleanpunaisen ihastuksen, mutta pihini henkilönä jättänyt sen ostamatta. Kuitenkin tuntui, että kohtalo oli päättänyt mun saavan kyseisen leipäboksin, koska tapasimme jälleen Klaukkalan pussukassa ja tietty ostin sen. Samasta liikkestä tarttui matkaan myös pienoinen karvajakkara, joka on niin ihastuttava. Ajattelin, että siitä voisi tulla tulevalle kissalleni hyvä ystävä..

Bussi-säästöipas 7e Anttila, karvajakkara 25e ja leipäboksi 30e Pussukka.

Ystävänpäivänä

Voi luoja, mulle ei oo koskaan kukaan mies ole ollut noin suloinen kuin eräs tyyppi koulustamme. Meillä synkkaa hyvin ja tykkään tosi paljon kyseisen miehen seurasta, mutta en halua seurustella. Jouduin tuottamaan tosi ison pettymyksen hänelle tiistaina, sillä hän olisi halunnut enemmän. Sitten juteltiin myöhemmin asiasta lisää ja onneksi kaikki on nyt hyvin. Mutta mun sydän helty täysin siinä kohtaan, kun hän antoi mulle aivan suloisen paketin, joka oli täysin ajateltu. Sitä on vaikeeta selittää mahtavaa korttia myöten, koska me kaksi vaan tajutaan se. Noista lapasista voin sanoa sen verran, että hän osti mulle lapaset, koska hävitin yhdissä pippaloissa omani. Sitten tuo kaulahuivi; violetti on teologien väri ja mun lempiväri yleensä. Tuo kortti vain kruunasi kaiken. Olin aikaisemmin selittänyt hänelle, että ihmisen sydän on suunnilleen nyrkin kokoinen ja koska mulla on pieni käsi, niin mulla on tosi pieni sydän. Tuossa kortissa on hänen nyrkkinsä, joka kuvastaa hänen sydäntään. Oikeasti kukaan ei ole koskaan törmännyt noin romanttiseen tyyppiin. Ahh, en vain tiedä mitä sanoa!

Tänään näin sitten tätä toista tyyppiä aamusta, jonka takia lintsailin kaikki aamun luennot. Se on todella viemässä mua pahoille teille. Tosi ristiriitaiset fiilikset. Yhdelle luennolle tänään eksyin ja iltapäivällä menin ystäväni kanssa syömään ja leffaan. Käytiin katsomassa toi suomalainen komedia 21 syystä avioeroon, joka oli ihan mahtava leffa!

Laskiaisriehan riemua

Eilen otettiin ja paljon ihan laskiaisen kunniaksi. Meininki alkoi jo aamulla ja päättyi vasta yöllä, joten pitkä päivä oli takana. Pääsin nyt ensimmäistä kertaa osallistumaan legendaariseen haalariviikon laskiaisriehaan, johon osallistui pääkaupunkiseudun korkeakouluopiskelijat. Hyvää musaa, seuraa ja juomaa, voisiko asiat enää olla paremmin kun vaatteitakin oli muhkeasti päällä. Laskupäivän jälkeen mentiin after-skiitä viettämään ja siitä vielä jatkoille. Aamulla meikällä olikin 9 aamulla luento, jonne sitten sammahdinkin. Opiskelija-elämä on kyllä hienoa. En olisi varmaan pari vuotta sitten uskonu olevani tässä. Life is great!

Voiko tätä edes otsikoida?

Hyvää sunnuntai-iltaa kaikille! Mun täytyy nyt kehua itseäni, siis ruuan tiimoilta! Mulla on aivan älyttömästi vähentynyt herkuttelu ja mun ei hirveesti enää edes tee mieli herkkuja, jotenkin se himo makeaa ja siitä saatu mielihyvä on kadonnut. Tänä viikonloppuna tein poikkeuksen; ostin pitkästä aikaa karkkipussin! Sitten kun olin syönyt sen, niin siitä ennen saamani mielihyvä oli jossain missä lie. Tää on siis mulle erittäin hieno uutinen siinä mielessä, että oon oikeesti tosi herkkuhiiri. Nykyisin syöminen perustuu enemmän nälän tyydyttämiseen, kuten sen kuuluisi ollakin. Tuntuu vaan tosi kivalta, että olen alkanut irtautumaan herkuista ja olen samassa huomannut syöväni muutenkin terveellisesti..tätäkö tää sinkkuus tekee? Mä itse veikkaan, että tässä on sinkkuuden ja mun masennuslääkkeiden jonkin tason yhdistelmä, koska toi nykyinen lääkitys vähentää mun ruokahaluja. Oon reippaasti käynyt salilla tämän viikon aikana ja saanut paljon energiaa liikunnasta. Yhden asian olen päättänyt laihdutuksen suhteen; lopetan ainaisen laihduttamisen ja haluan olla tyytyväinen itseeni tälläisenä kuin olen. Jos satun laihtumaan, niin se on plussaa! Eikö olekin hyvä päätös? :)